Kysyimme Instagramin kautta seuraajiltamme, kumpi joukkueista jatkaa tietään Eurooppa Liigan karsinnoissa seuraavalle kierrokselle. Vastaus oli yksimielinen: peräti 98% äänestäjistä liputti KuPS:n jatkopaikan puolesta. MUALI! -toimitus on tästä asiasta samaa mieltä, joskin sudenkuoppiakin on olemassa. Itäinen vastustaja Vitebsk nimittäin on laadukas joukkue, jonka peli on tuloksellisesti yskinyt viime aikoina. Käymmekin nyt läpi mahdolliset skenaariot otteluparin suhteen.
Honka - KuPS: taktisesti ehein esitys kuluvalla sesongilla
Kovin usein kuulee toivottavan, että ennen isoja otteluita kansainvälisillä kentillä olisi äärimmäisen tärkeää saada ehjä ottelu alle. Viikonlopun Honka-ottelu oli täsmälleen tällainen. Podcastissa jopa pelkäsimme hieman sitä, kuinka KuPS-muoto pysyy kasassa Lahti-ottelun vähintään epäortodoksisen prässipelaamisen myötä, mutta huoli osoittautui aiheettomaksi. Puolustavan pelitavan valinnut päävalmentaja Jani Honkavaara joukkoineen sai pidettyä linjan riittävän ylhäällä ja näin ollen tiiveys säilyi esimerkillisesti läpi koko 90 minuuttisen ajan. Keskikentän kolmikko pelasi puolustussuuntaan keskustan sumputtaen ja näin ollen Honka joutui ahtaalle ja pakotti pelaamistaan laidoille. Ottelu ei välttämättä viihdearvoltaan kaunis, mutta taktisesti KuPS onnistui kerrassaan täydellisesti.
Tiivis muoto ja riittävän ylhäällä pelannut linja tarkoittivat suomeksi sanottuna sitä, että pallonriiston hetkellä KuPS oli aiempaa paremmin valmis hyökkäämään joukkueena. Pelin kuva muuttunee torstaille, mutta samoja asioita vaaditaan yhä. Palloseuran täytyy pystyä pelaamaan yhtenäisenä molempiin suuntiin, muuten lähes hullunrohkeasti pystyyn pelaava Vitebsk syö kuopiolaiset elävältä jo avausottelussa.
Erikoistilanteet ovat olleet Palloseuran täsmäase jo useassa ottelussa tällä kaudella. Näiden merkitys korostuu "maalin peleissä" kansainvälisissä otteluissa ja tässä isännillä on tänään iskun paikka. Vitebsk ei ole välttämättä maailman isoin ja fyysisin joukkue, joten kulmapotkut ja rajaheitot voivat hyvinkin olla KuPS:n avain voittoon.
Vitebsk - Brest
Jos suljen silmäni ja käyn mielessäni läpi ajatusta itä-eurooppalaisesta joukkueesta, oli Valko-Venäjän liigassa kärjessä oleva Brest juuri tämän kaltainen. Isokokoinen ja fyysinen vierailija pystyi tuottamaan ongelmia isännille voittamalla tärkeät kaksinkamppailut poikkeuksetta etenkin ottelun avausjaksolla. Todella alas valunut Vitebsk-puolustus näytti ensimmäiset heikkoutensa heti alussa, kun kahdella selkeällä neljän linjalla puolustaneen viime kauden cup-finaalistin linjojen väliin saatiin pelattua luvattoman paljon palloja.
Kuten Honkavaara illan ottelua edeltävässä lehdistössä kertoi, Vitebsk on muuntautumiskykyinen joukkue joka pystyy pitämään palloa. Ottaen huomioon viime aikaiset esitykset sekä tuloskunnon pidän yllätyksenä sitä, jos vieraat lähtevät ottamaan yltiöpäisesti pelillistä hallintaa. Tämän myötä uskonkin edeltävän Brest-ottelun olleen toisinto torstai-illan jännitysnäytelmästä. KuPS puskee ja Vitebsk pyrkii iskemään vastaan.
Jos kankeahkolta näyttänyt puolustaminen "blokissa" oli jonkinlainen heikkous, vahvuudeksi illan vierailla voidaan laskea toiminta pallonmenetyksen jälkeen. Peliväline pyrittiin riistämään takaisin yläkerran nelikon voimin jopa uhkarohkeasti, joka toisaalta avasi tiloja keskustaan. Samainen rohkeus korostui myös voitetuissa palloissa hieman alempana. Sergei Yasinskyn luotsaama miehistö survoi palloa liki poikkeuksetta suoraan pystyyn niin maata pitkin, kuin ilmassa pelaten. Tätä kautta sinipaitaiset pyrkivät voittamaan palloja ja saamaan luotua ylivoimia epäorganisoitua puolustusta vastaan. Näistä sarjakymppi onnistuikin luomaan muutaman vaarallisen tilanteen, mutta viimeisten ratkaisujen ontuessa maalitili jäi, kuten niin useasti tällä kaudella aiemminkin, avaamatta.
Yhtenäisyys ja kärsivällisyys avausottelun kulmakivinä
Kuten edellä mainittiin, KuPS:n täytyy olla illan ottelussa järkeviä ja tasapainoisia. Mikäli Vitebsk luopuu hallinnasta epäilyjen mukaisesti, on keltamustilla iso "mahdollisuus" tuhota pelinsä jo aiemmin tältä kaudelta tuttuun perisyntiin: päämäärättömään hyökkäyskolmanneksen pelaamiseen ja väkisin puskemiseen. Vierasmaalin merkitys kansainvälisissä otteluissa on valtava, joten HJK-vieraspelin kaltaiseen säntäilyyn ja pakottamiseen ei ole varaa. Mikäli Helsingin ottelun tapaan keskikenttä ja hyökkäys ajautuu seisomaan paikallaan puolustuslinjassa, on luvassa ikävä ilta. Naapuri nimittäin on pelin kääntämisessä erittäin hyvä.
Toivomme hyökkäyspelaamiseen ennen kaikkea porrastamista, joka Töölön ottelussa uupui jälleen täysin. Luvassa saattaa olla pitkiäkin pallonhallinnan jaksoja, joten pelillinen valmius ja kärsivällisyys yksinkertaisesti täytyy olla paremmalla tasolla. Mahdollisten menetysten tulee olla hallittuja, sillä pystyyn palloa survova, vikkelät hyökkäyspään pelaajat omaava Vitebsk ei tarvitse kummoisia tiloja arvokkaan vierasmaalin tekemiseen.
Podcastissa toivovamme viimeisen kolmanneksen monipuolisuus on siis avainasemassa. Brest pystyi luomaan hallitusti ylivoimia "taskuihin" ja viimeisen linjan eteen. Tämä osa-alue on tökkinyt ajoittain pahasti Palloseuran pelaamisessa, joten nyt jos koskaan on aika osoittaa nämä puheet turhiksi.
Vaikka avausosan pelillinen ennustaminen onkin hieman kinkkistä, uskomme KuPS:n pysyvän riittävän kompaktina molempiin suuntiin ja pystyvän puolustamaan sekä hyökkäämään laadukkaasti joukkueena. Vitebsk on haavoittuvainen yltiöpäisen hyökkäämisensä johdosta ja KuPS saa myös vastaiskun mahdollisuuksia, joka on ehdoton isäntien vahvuus. Erinomaisella tasolla toiminut erikoistilanne pelaaminen, sekä toivon mukaan paria pykälää vahvempi pitkien hyökkäysten päättäminen johtavat siihen, että kansan 98-prosenttisesti toivoma tulos toteutuu.
Kuopion ottelusta mukaan lähtee hyvä tulos ja vieraisiin keltapaidat pääsevät mukavuusalueelleen, edelleenkin päiväuniin ajoittain tulevan Kööpenhaminan ottelun tavoin. KuPS raapii kotiottelusta voiton ja pitää vierasottelun tasalukemissa. KuPS jatkaa seuraavalle kierrokselle jossa vastaan asettuu Legia Varsova.
Teksti: Pauli Savenius
torstai 11. heinäkuuta 2019
tiistai 9. heinäkuuta 2019
SiiPe - puhti riittää jopa pudotuspeleihin asti?
Pesäpallon sarjakausi on vierähtänyt kuin huomaamatta yli puolen välinsä. Itä-Länsi -viikonlopun jälkeen pelit jatkuvat tänään tiistaina, kun "Kopla" vierailee Mantulla. Niputamme kesän kynnyksellä ennakoimamme SiiPen alkukauden osiin. Superpesis on tällä kaudella todella tasainen, joten venymistä vaaditaan sesongin toisella puolikkaallakin. Positiivista on paljon, mutta uhkakuviakin löytyy.
Etukenttä odotettua tiiviimpi, lapsukset maksaneet pisteitä
Siilinjärven Pesis on yllättänyt toimituksemme ulkopelin osalta. Ennakoimamme etukentän mahdolliset kiireet ovat loistaneet poissaolollaan, eikä lukkari Teemu Kinnusen heikko heittokäsi ole tähän sen suurempia ongelmia lisännyt, päin vastoin. Pelisilmältään erinomaisen oman kasvatin heittoruletti on sekoittanut useammankin joukkueen sisäpelaamista ja tästä kruununa muutama todella tyylikäs kärpänen.
 |
| Lukkari Teemu Kinnusen toiminta lautasella on ollut kiitettävällä tasolla. Kuva: Siilinjärven Pesis |
Jos jossain lajissa henkinen suorituskyky ja painetilan käsittely korostuu, on tämä laji pesäpallo. Pienenä miinuksena onkin todettava, että liian useaan otteeseen Superiin kokematon joukkue on sortunut - nousijajoukkueelle varsin tuttuun tapaan - helppoihin "häpläyksiin". Nämä ovat kestämättömiä virheitä, sillä SiiPe ei juoksuilla ilta toisensa jälkeen mässäile. Näin ollen jokaisen kolmostilanteen merkitys korostuu, eikä ns. ilmaisia ole vara antaa ensimmäistäkään. Kehitystä tämän, kuin muunkin ulkopelin osalta on ollut havaittavissa, joka on vain ja ainoastaan positiivinen asia syksyn pelien nostaessa pelaamisen vaatimustasoa ja pisteiden arvoa.
Ulkopelissä on tunnistettu varsin mukavasti vastustajan pelaamista suhteutettuna omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin. Etukentän sumputtamisen sekä "syvällä" pelaamisen tasapaino on ollut kelvollisella tasolla ja polttolinja on pystynyt lukemaan peliä riittävän hyvin. Rohkeita ulkopelillisiä ratkaisuja tarvitaan jatkossakin, sillä mahdollinen "yllätyskortti" on nyt alkukauden osalta käytetty.
Yhtä kaikki, siilinjärveläiset ovat osoittaneet parhaillaan pystyvänsä kaatamaan sarjan kärkijoukkueita, josta osoituksena esimerkiksi hallitsevan mestarin, Joensuun Mailan, kaataminen Mantulla. Silmäämme miellytti erityisesti myös "kuuden pisteen ottelun" esitys Alajärvellä, jossa SiiPe oli tyly vieras. Tärkeät kolme pistettä lähtivät tuolloin Pohjois-Savoon väkevän ulkopeliesityksen jälkeen, eikä voittajasta ollut mitään epäselvyyttä. Tämän kaltaisilla esityksillä Superpesistä pelataan pomminvarmasti alueellamme myös kesänä 2020.
Vainikaiset ja Lukkari sisäpelin valopilkkuina
Huolimatta siitä, että SiiPe on lyönyt vähiten juoksuja, on sen sisäpeli parhaillaan ollut silmiä hivelevää. Tästä hyvänä osoituksena myös Simo Vainikaisen saama kutsu pesäpallon "All-stars -tapahtumaan" Itä-Länteen. MUALI!-toimituksen silmään vieläkin parempiin esityksiin on pystynyt veljesparin toinen puolikas, joukkueen kapteeni Samu Vainikainen. Elintärkeällä paikalla pelaava Vainikainen on sekoittanut lyöntivalikoimallaan etukenttiä mielin määrin ja kääntönäpit ovat tipahdelleet mukavasti ruutuun. Emme yllättyisi, mikäli miestä vietäisiin kärkiseuroihin päättyvän kauden jälkeen. Kesäkuun otteluissa varsinkin vieraskentällä sisäpeli ailahteli ajoittain reilustikin, jonka myötä synkkä tappioputki tuntui saavan loppumattoman pituutensa.
Jokerina pelaava Kimmo Lukkari on vastannut liki pitäen täysin kotiutusvastuusta. 1+34 on saldo, johon nousijajoukkueen ainut lyöjäjokeri voi olla tyytyväinen. Parannettavaakin löytyy, joskin myös Lukkarin vire on ollut nousujohteinen. Ruudin on oltava kuivaa myös syyskaudella, sillä pelinjohtaja Perttu Westersund luottaa joukkoineen nykyiseen pesäpalloiluun hieman harvinaisempaan yhden selkeän lyöjäjokerin sapluunaan.
 |
| Samu Vainikainen ollut toimituksemme mielestä SiiPen ehdoton ykköspelaaja kauden avauspuoliskolla. Kuva: Siilinjärven Pesis |
Kuten ennakossamme Westersund totesi, Superpesiksessä kahden kärjen pyörittäminen on paljon vaikeampaa. Toteamus oli jopa romanttinen, sillä SiiPe pelaa käytännössä katsoen täysin yhden kärjen varassa. Mikäli lyöntivuoro jää edeltäneeltä vuorolta kärjen taakse, koppia nostetaan surutta numerosta kuusi lähtien ja näin ollen kakkoskärki jää usein täysin vaille vastuuta. Tässä yksi kehityksen paikka, jos ykköskärjen peli yskii ja kakkoskärki on pureskellut tuppia koko kesän, on syksyllä isojen ongelmien paikka. Toistaiseksi tästä ei ole muodostunut ongelmaa kiitos mainion vaihtopelaamisen ja kärjen takana pelanneen Antti Rinnevuoren jopa yllättävän hyvien esitysten. Omat kehunsa ansaitsevat myös jokeriosaston etenijät, jotka ovat pystyneet antamaan riittävän kattauksen kärjen takana.
Jopa pudotuspeleihin?
Kuten mainitsimme, marginaalit vuoden 2019 Superpesiksessä ovat erittäin pienet. SiiPe on kirjoitusta julkaistaessa sijalla 12., mutta seitsemäntenä tällä hetkellä oleva Raahe on vain neljän pisteen päässä. Voiton merkitys on siis järisyttävän suuri, eikä kesäkuun kaltaisiin tappioputkiin ole varaa.
Juoksuja on tultava laajemmalta osastolta ja kakkoskärkeä saatava rohkeammin mukaan peliin. Lukkarin lyömien pinnojen taustalla seuraavaksi paras pelaaja lyöntitilastossa on usein nelosena pelaava Mikko Hakomäki, joka on lyönyt vain kahdeksan(!) juoksua. Tulitukea tarvitaan, tai pudotuspelit ja pahimmassa sarjapaikan säilyttäminen jää haaveeksi.
SiiPe pystyi alkukesästä jopa yllättämään vastustajiaan, nyt metkut ovat nähdyt ja kikkapussista pitää löytyä myös uusia kepposia. Tässä kohtaa pelinjohdolla Westersundin johdolla on pohdinnan ja samalla näytön paikka. Täysin yhden kärjen varassa pelaaminen ei tätä tehtävää ainakaan helpota. Tulevalle sesongille seurajohto saa miettiä tarkasti, haluaako se luottaa edelleen selkeän yhden kärjen taktiikkaan, vai haetaanko Lukkarille taustatukea ja sitä kautta nykyaikaisempaa sisäpelaamista. Nyt nähtyjen kaltaisilla juoksumäärillä ei loputtomiin asti valtakunnan korkeimmalla tasolla juhlita.
Ennen kauden alkua arvioimamme sija 12. on edelleen paikkaansa pitävä. Pudotuspeleihin matka lienee vielä liian pitkä, joskaan ei mahdoton. Suoritustaso ei riitä vielä illasta toiseen, mutta alueen pesäpalloylpeys jatkaa Superissa myös kaudella 2020.
Teksti: Pauli Savenius
lauantai 18. toukokuuta 2019
KuPS Naiset 2019 - Uskottavuutta palauttamassa
Kuopion naisjalkapalloilun kausi 2018 oli vaihderikas. Ensin Pallokissat tippui suureksi pettymykseksi sarjaporrasta alemmaksi, jonka jälkeen viime vuosien piirin nais- ja tyttöfutiksen lippulaivana toimineen "kissojen" edustustoiminta siirtyi miesten sarjoissa perinteikkään Kuopion Palloseuran alle.
Kaiken hyvän lisäksi kuopiolaiset lunastivat PK-35 Vantaalta jääneen sarjapaikan Naisten Liigasta vain pari kuukautta ennen sarjan alkua. Lähtökohdat kauteen voisivat olla paremmatkin, mutta ongelmia löytyy myös pintaa syvemmältä. Paikallinen ja alueellinen jalkapallo on lasketellut jyrkkää alamäkeä jo tovin. MUALI!-toimitus tavoitti KuPS:n päävalmentajan Ollipekka Ojalan kommentoimaan vallitsevaa tilannetta.
Kovissa liemissä keitetty Ojala
Uuden päävalmentajan nimitys oli tehty jo tovi yhdistymistä aiemmin. Vuodenvaihteessa vetovastuun Pallokissoissa otti vahvaa nousua valmentajamarkkinoilla Ilveksen organisaatiossa tehnyt Ojala, jonka nimitys saattoi olla joidenkin mielestä kenties hieman yllättävä uuden tulemisen nokkamieheksi. KuPS-kasvatuksen saaneen, vaatimustasoa kovana ylläpitävän Ojalan nimitys oli kuitenkin raikas ja looginen. Vastikään perheenlisäystä saanut "Opo" itse on paluusta innoissaan.
- Oli huippua palata takaisin kotiin ja asettua perheen kanssa tänne. Kaudelle
2019 olimme jo sopineet naisten(Ilveksen) valmennuksesta, mutta sitten perhe-elämään tuli tieto uudesta jäsenestä ja halusimme muuttaa takaisin Kuopioon. Asiat eteni nopeasti ja joulukuussa 2018 aloitin KuPS:n naisten päävalmentajana sekä Kufun miesten päävalmentajana.
Pelaajana KuPS Akatemiassa ja Kingsissä esiintynyt Ojala marinoitui Tampereella useassakin tehtävässä aina junioreista Ilveksen naisten edustusjoukkueeseen saakka. Ilveksessä vietettyjen vuosi tähtihetki koitti kauden 2017 syksyllä, kun hänen luotsaama B-poikien joukkue ylsi aina hopealle saakka. Kovalla työtahdilla oli kuitenkin kova hinta, loppuunpalaminen.
- Aloitin päätoimisena valmentajana Ilveksen B-pojissa kaudella 2017, lisäksi työnkuvaani kuului tyttöjen talenttivalmennus. Tämän jälkeen kesän 2018 toimin erilaisten kyky-treenien vetäjänä F-pojista B-tyttöihin, sekä valmentajakouluttajana. Syksyllä 2018 otin naisten edustusjoukkueen päävalmentajan tehtävät kun silloinen päävalmentaja erotettiin.
- Vuoden 2017 keväällä tuli ensimmäinen uupuminen, jonka jälkeen kaudelle 2018 halusin selkeämmän työnkuvan. Minusta tuli täysipäiväinen tyttöjen talenttivalmentaja. Ei ehkä ollut lopulta toimenkuvana juuri sellainen mikä tuohon vaiheiseen olisi parhaiten sopinut. Keväällä 2018 uupumus iski sitten toistamiseen, Ojala valottaa.
Jos tehtävät olivat vaativia Tampereella, ei työnkuva maallikon silmään vaikuta ainakaan helpommalta. Kahden eri joukkueen päävalmentajuus on haastava työmaa kenelle tahansa, mutta Ojala kokee karaistuneensa vaikeuksien myötä ja olevansa valmis. Ajastaan Tampereella hän on kiitollinen, vaikka sopimuksien kanssa oltiinkin ajautua erimielisyyksiin.
- Olen todella tyytyväinen nyt, että minulle tuolla reissulla vaikeuksia tuli eteen. Nuo tapahtumat asettivat aika hyvin oman elämänhallinnan asiat puntariin ja koen, että todella paljon valmiimpana ihmisenä sieltä palasin takaisin. Tuo kokonaisuuden hallinta ja sen kontrollointi oli varmasti se kaikkein tärkein asia, mitä tuolta otin mukaan. Vaikka lopulta lähtö oli vähän riitaisa seuran kanssa, niin monta tärkeää ihmistä tuolta jäi omaan elämään niin ammatillisestikin kuin siviilissäkin.
Kuinka takaisin valtakunnan kärkeen?
Kuopiolainen naisten jalkapallo on nähnyt "ikäisekseen" varsin paljon. Toiminnan voidaan sanoa lähteneen virallisesti liikkeelle vuonna 1987, kun Kuopion Mimmifutis perustettiin. KMF nousi aina liigatasolle saakka, ja tyttöjen puolella B-juniorit pääsivät maistamaan mitalin makua kaudella 2007 saavuttaen hopeaa.
Nousu jatkui tasaisena vuosikymmenen vaihteen yli ja maajoukkueissa vilisi kuopiolaisia ja lähialueen naispelaajia. Nyt meno on kuitenkin muuttunut radikaalisti, josta tylyimpänä esimerkkinä Pallokissojen putoaminen pääsarjasta viime kauden päätteeksi. Jossain on menty pahasti vikaan, sillä valtakunnan kärkiseurasta on tullut selviytyjä ja sarjapaikoista taistelija. Aiemmin maajoukkue-edustukset laskettiin kymmenissä, nyt yhden käden sormilla. Ojala jakaa näkemyksen.
- Kun toimimme yhdessä Pasi Tuutin kanssa Pallokissoissa vuonna 2013 – minä B-tyttöjen päävalmentajana ja Pasi naisten liigajoukkueen päävalmentajana - oli meillä yhteensä 12-14 tyttöjen maajoukkuepelaajaa. Lisäksi lähialueilta löytyi 4-5 maajoukkuepelaaja lisää. Tuolla kaudella Pallokissojen B-tytöt voittivat SM-kultaa. Lisäksi Siilinjärven ja Iisalmen yhdistelmäjoukkue, sekä Varkauden ja Mikkelin vastaava olivat kuuden joukossa. Voi siis todeta että on hieman hiljaisempaa on ollut.
Tietyt ongelmat ovat nähtävillä jo junioreiden harjoituksia seuratessa lapsista teini-ikäisiin. Asioita ei välttämättä tehdä oikein, eikä riittävällä vaatimustasolla. Vuonna 1986 syntynyt Ojala ei näe edustusjoukkueen ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös junioripuolen siirtymisen KuPS:n alle hidastavan kehittymistä.
- Syyt tason laskemiselle ovat varmasti ihan pohdinnan arvoinen paikka. Lyhyesti vastattuna itse näen vaatimustason tippumisen suurimpana syynä. Etelä-Suomen seurat ovat totta kai menneet samassa ajassa hurjasti eteenpäin, mutta kyllä jotain täällä tarvitsee tehdä. En näe Pallokissojen mahdollisen siirtymisen KuPS:n alle ainakaan heikentävän mahdollisuuksia saada tuota etumatkaa kiinni.
Sarjapaikka ykkösprioriteetti
Kuten aiemmin mainittiin, Palloseuran naisten lähtökohta ei välttämättä ole se ihanteellisin. Joukkuetta jouduttiin kasaamaan liigatasolle varsin myöhään, eikä kotimaisia kärkipelaajia ollut juuri saatavilla. Siispä katseet käännettiinkin ulkomaille ja tällä kertaa Etelä-Amerikan suuntaan. Kolumbialaisen Atletico Huilan riveistä Kuopioon siirtyivät Costa Rican maajoukkueen maalivahti Daniela Solera, sekä venezuelalainen toppari Alexandra Canaguacan.
- Helmikuussa tosiaan selvisi, että saimme paikan Naisten Liigaan. Suomalaisia laatupelaajia ei ihan hirveästi ollut enää vapaana, joten katseet piti kääntää ulkomaille. Tämä on meille kaikille melko uutta ja varmasti myös tässä prosessissa tulemme kehittymään tulevaisuudessa. On erittäin tärkeää, että pelaajan persoona sopii Kuopioon ja KuPS:aan. Tietylle pelipaikoille tarvitsimme nopeasti kiinnityksiä ja saatavilla olevista pelaajista valitsimme kaksi pelaajaa kaukaa Suomesta. Ei ehkä se kaikesta turvallisin ratkaisu, mutta toisaalta halusimme jotain täysin uutta Kuopioon.
- Maalivahti Daniela Solera ja toppari Alexandra Ganacuagan saapuivat helmikuun lopussa. Molemmilla heillä oli kovat näytöt eteläamerikkalaisesta futiksesta. Heidän pitää auttaa meidän joukkuetta olemaan laadukkaampi, siksi he täällä ovat. Heiltä odotetaan tiettyjä asioita ja tällä hetkellä he alkavat pikkuhiljaa näitä asioita lunastaa.
Liigapaikan lisäksi PK-35 Vantaan kabinettien kautta sinetöity putoaminen toi myös iloa toisessa muodossa kuopiolaisille. Jo JyPK-paidassa toimitustamme röyhkeydellään ja viimeistelykyvyillään ihastuttanut makedonialaiskärki Gentjana Rochi vapautui keltapaitojen käyttöön. Rochi on osoittanut olevansa tehokas pelaaja, mutta valmennus tiedostaa potentiaalin vielä parempiin esityksiin.
- Jo aikaisessa vaiheessa seurasimme Rochin tilannetta ja sitä miten hänen asiat etenee PK-35 Vantaan kanssa. Heti kauden alun jälkeen saimme sitten hänet ja Marina Kiskosen mukaan.
- Minulle sanottiin monesti, ettei häntä(Rochia) kannata ottaa koska hän on todella laiska pelaaja. Ensitapaamisessamme sanoin hänelle, että mikäli haluat meillä pelata niin fysiikka on laitettava kuntoon. Hän osti ajatuksen heti ja sen eteen olemme nyt koko ajan tekemässä töitä. Täysin erilaisen harjoitteluun ja kuormitukseen tottuminen vie oman aikansa, mutta uskon hänen olevan muutaman kuukauden päästä paljon monipuolisempi pelaaja kuin tänne saapuessaan. Saamme häneltä tulevaisuudessa varmasti paljon hyötyä muutenkin kuin maalien muodossa. Hän tärkeä pelaaja myös kopissa ja koko seurayhteisössä.
Ulkomaalaisten pelaajien lisäksi Ojala odottaa myös seuran omilta kasvateilta kovia suorituksia. Aiemmin parjatun - hiipuneen juniorituotannon - tuotoksiakin nähtäneen kentällä terveystilanteen salliessa ja parantuessa. Etenkin toistasataa peliä liigassa pelanneen Anni-Maija Kauppilan varaan hän laskee paljon.
- Kauppila on meille tärkeä pelaaja. Hän pystyy pelaamaan hyvällä tasolla kaikissa
keskikentän ja hyökkäyksen rooleissa. Tällä hetkellä hyvänä pallollisena pelaajana hän pelaa hieman alempana kuin normaalisti. Haluamme tuolla tavoin parantaa meidän oman pallollisen pelaamisen laatua pelin rakennusvaiheessa.
- Aino Kröger on toipunut nilkkaleikkauksestaan ja tulee ottamaan isoa roolia Rochin
kanssa meidän murtautumisessa. On Kauppilan tavoin monipuolinen ja taitava pelaaja, joka ymmärtää peliä tosi hyvin. Lisäksi odotan Anni Hartikaisen(15) mukaan saamista loukkaantumisen jäljiltä liigan peleihin, hän on 1v1-tilanteissa poikkeuksellisen hyvä pelaaja joka tuo meille hyökkäyspelaamiseen uuden variaation. Myös Roosa Ärväs on kiva saada mukaan
kesäkuussa, hänen potkutekniikkansa tuo meille tosi paljon lisää vaihtoehtoja.
Tulos mitataan vasta tulevaisuudessa
Ojalan puheiden mukaan KuPS tavoittelee ensisijaisesti sarjapaikan säilyttämistä alkaneella kaudella. Haasteita uusissa kuvioissa varmasti riittää niin kentän ulko-, kuin sisäpuolella, mutta Rochin johtama hyökkäys luonee riittävät paikat tämän tavoitteen täyttämiseksi. Viime kaudella mielikuvituksetonta ja suunnitelmatonta räiskimistä esittäneet kuopiolaistet ovat saaneet pelaamiseensa tiiveyttä ja variaatioita. Päävalmentajan tuntemukset alkukaudesta(kaksi voittoa, yksi tasapeli, neljä tappiota) ovat kaksijakoiset, joskin hänen ja koko seuran tavoitteet ovat tulevaisuudessa.
- Kun katson taaksepäin siihen pisteeseen josta lähdimme liikkeelle, olen tuloksellisesti tyytyväinen. Muutama esitys on jäänyt harmittamaan peliesityksiin nähden. On selvää, että voimme voittaa kenet tahansa tässä sarjassa, mutta ailahtelun myötä myös hävitä kenelle tahansa. Esitykset heittelevät, mutta olemme jo osoittaneet vahvuutemme kotona, sama pitää saada näkymään myös vieraissa.
- Edustusjoukkueen osalta henkilökohtaisesti haluan voittaa Liigan ja haluan, että KuPS pelaa Mestareiden Liigassa. Junioreissa yhdistymisen suhteen neuvottelut on käynnissä ja toivottavasti asiat etenee. Itse näen, että tuo yhdistyminen on oikea tapa viedä koko Itä-Suomen alueen tyttö-ja naisfutista eteenpäin.
Selvää on, että Pallokissojen ja Palloseuran yhdistymisen tulos mitataan vasta muutaman vuoden kuluttua. Töiden on kuitenkin alettava välittömästi. Pelottavan nopeasti tuhoutunut asema valtakunnan kärjessä on kaukana, mutta saavutettavissa. Työn sarkaa riittää, mutta niin seura kuin valmennuskin vaikuttavat motivoituneilta. Molemmat ovat omat vaikeat hetkensä nähneet, mutta niistä selvinneet. Nyt on auringon vuoro paistaa kuopiolaiselle naisjalkapalloilulle.
Teksti: Pauli Savenius
Kaiken hyvän lisäksi kuopiolaiset lunastivat PK-35 Vantaalta jääneen sarjapaikan Naisten Liigasta vain pari kuukautta ennen sarjan alkua. Lähtökohdat kauteen voisivat olla paremmatkin, mutta ongelmia löytyy myös pintaa syvemmältä. Paikallinen ja alueellinen jalkapallo on lasketellut jyrkkää alamäkeä jo tovin. MUALI!-toimitus tavoitti KuPS:n päävalmentajan Ollipekka Ojalan kommentoimaan vallitsevaa tilannetta.
Kovissa liemissä keitetty Ojala
Uuden päävalmentajan nimitys oli tehty jo tovi yhdistymistä aiemmin. Vuodenvaihteessa vetovastuun Pallokissoissa otti vahvaa nousua valmentajamarkkinoilla Ilveksen organisaatiossa tehnyt Ojala, jonka nimitys saattoi olla joidenkin mielestä kenties hieman yllättävä uuden tulemisen nokkamieheksi. KuPS-kasvatuksen saaneen, vaatimustasoa kovana ylläpitävän Ojalan nimitys oli kuitenkin raikas ja looginen. Vastikään perheenlisäystä saanut "Opo" itse on paluusta innoissaan.
- Oli huippua palata takaisin kotiin ja asettua perheen kanssa tänne. Kaudelle
2019 olimme jo sopineet naisten(Ilveksen) valmennuksesta, mutta sitten perhe-elämään tuli tieto uudesta jäsenestä ja halusimme muuttaa takaisin Kuopioon. Asiat eteni nopeasti ja joulukuussa 2018 aloitin KuPS:n naisten päävalmentajana sekä Kufun miesten päävalmentajana.
Pelaajana KuPS Akatemiassa ja Kingsissä esiintynyt Ojala marinoitui Tampereella useassakin tehtävässä aina junioreista Ilveksen naisten edustusjoukkueeseen saakka. Ilveksessä vietettyjen vuosi tähtihetki koitti kauden 2017 syksyllä, kun hänen luotsaama B-poikien joukkue ylsi aina hopealle saakka. Kovalla työtahdilla oli kuitenkin kova hinta, loppuunpalaminen.
- Aloitin päätoimisena valmentajana Ilveksen B-pojissa kaudella 2017, lisäksi työnkuvaani kuului tyttöjen talenttivalmennus. Tämän jälkeen kesän 2018 toimin erilaisten kyky-treenien vetäjänä F-pojista B-tyttöihin, sekä valmentajakouluttajana. Syksyllä 2018 otin naisten edustusjoukkueen päävalmentajan tehtävät kun silloinen päävalmentaja erotettiin.
- Vuoden 2017 keväällä tuli ensimmäinen uupuminen, jonka jälkeen kaudelle 2018 halusin selkeämmän työnkuvan. Minusta tuli täysipäiväinen tyttöjen talenttivalmentaja. Ei ehkä ollut lopulta toimenkuvana juuri sellainen mikä tuohon vaiheiseen olisi parhaiten sopinut. Keväällä 2018 uupumus iski sitten toistamiseen, Ojala valottaa.
Jos tehtävät olivat vaativia Tampereella, ei työnkuva maallikon silmään vaikuta ainakaan helpommalta. Kahden eri joukkueen päävalmentajuus on haastava työmaa kenelle tahansa, mutta Ojala kokee karaistuneensa vaikeuksien myötä ja olevansa valmis. Ajastaan Tampereella hän on kiitollinen, vaikka sopimuksien kanssa oltiinkin ajautua erimielisyyksiin.
- Olen todella tyytyväinen nyt, että minulle tuolla reissulla vaikeuksia tuli eteen. Nuo tapahtumat asettivat aika hyvin oman elämänhallinnan asiat puntariin ja koen, että todella paljon valmiimpana ihmisenä sieltä palasin takaisin. Tuo kokonaisuuden hallinta ja sen kontrollointi oli varmasti se kaikkein tärkein asia, mitä tuolta otin mukaan. Vaikka lopulta lähtö oli vähän riitaisa seuran kanssa, niin monta tärkeää ihmistä tuolta jäi omaan elämään niin ammatillisestikin kuin siviilissäkin.
Kuinka takaisin valtakunnan kärkeen?
Kuopiolainen naisten jalkapallo on nähnyt "ikäisekseen" varsin paljon. Toiminnan voidaan sanoa lähteneen virallisesti liikkeelle vuonna 1987, kun Kuopion Mimmifutis perustettiin. KMF nousi aina liigatasolle saakka, ja tyttöjen puolella B-juniorit pääsivät maistamaan mitalin makua kaudella 2007 saavuttaen hopeaa.
Nousu jatkui tasaisena vuosikymmenen vaihteen yli ja maajoukkueissa vilisi kuopiolaisia ja lähialueen naispelaajia. Nyt meno on kuitenkin muuttunut radikaalisti, josta tylyimpänä esimerkkinä Pallokissojen putoaminen pääsarjasta viime kauden päätteeksi. Jossain on menty pahasti vikaan, sillä valtakunnan kärkiseurasta on tullut selviytyjä ja sarjapaikoista taistelija. Aiemmin maajoukkue-edustukset laskettiin kymmenissä, nyt yhden käden sormilla. Ojala jakaa näkemyksen.
- Kun toimimme yhdessä Pasi Tuutin kanssa Pallokissoissa vuonna 2013 – minä B-tyttöjen päävalmentajana ja Pasi naisten liigajoukkueen päävalmentajana - oli meillä yhteensä 12-14 tyttöjen maajoukkuepelaajaa. Lisäksi lähialueilta löytyi 4-5 maajoukkuepelaaja lisää. Tuolla kaudella Pallokissojen B-tytöt voittivat SM-kultaa. Lisäksi Siilinjärven ja Iisalmen yhdistelmäjoukkue, sekä Varkauden ja Mikkelin vastaava olivat kuuden joukossa. Voi siis todeta että on hieman hiljaisempaa on ollut.
Tietyt ongelmat ovat nähtävillä jo junioreiden harjoituksia seuratessa lapsista teini-ikäisiin. Asioita ei välttämättä tehdä oikein, eikä riittävällä vaatimustasolla. Vuonna 1986 syntynyt Ojala ei näe edustusjoukkueen ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös junioripuolen siirtymisen KuPS:n alle hidastavan kehittymistä.
- Syyt tason laskemiselle ovat varmasti ihan pohdinnan arvoinen paikka. Lyhyesti vastattuna itse näen vaatimustason tippumisen suurimpana syynä. Etelä-Suomen seurat ovat totta kai menneet samassa ajassa hurjasti eteenpäin, mutta kyllä jotain täällä tarvitsee tehdä. En näe Pallokissojen mahdollisen siirtymisen KuPS:n alle ainakaan heikentävän mahdollisuuksia saada tuota etumatkaa kiinni.
Sarjapaikka ykkösprioriteetti
Kuten aiemmin mainittiin, Palloseuran naisten lähtökohta ei välttämättä ole se ihanteellisin. Joukkuetta jouduttiin kasaamaan liigatasolle varsin myöhään, eikä kotimaisia kärkipelaajia ollut juuri saatavilla. Siispä katseet käännettiinkin ulkomaille ja tällä kertaa Etelä-Amerikan suuntaan. Kolumbialaisen Atletico Huilan riveistä Kuopioon siirtyivät Costa Rican maajoukkueen maalivahti Daniela Solera, sekä venezuelalainen toppari Alexandra Canaguacan.
- Helmikuussa tosiaan selvisi, että saimme paikan Naisten Liigaan. Suomalaisia laatupelaajia ei ihan hirveästi ollut enää vapaana, joten katseet piti kääntää ulkomaille. Tämä on meille kaikille melko uutta ja varmasti myös tässä prosessissa tulemme kehittymään tulevaisuudessa. On erittäin tärkeää, että pelaajan persoona sopii Kuopioon ja KuPS:aan. Tietylle pelipaikoille tarvitsimme nopeasti kiinnityksiä ja saatavilla olevista pelaajista valitsimme kaksi pelaajaa kaukaa Suomesta. Ei ehkä se kaikesta turvallisin ratkaisu, mutta toisaalta halusimme jotain täysin uutta Kuopioon.
- Maalivahti Daniela Solera ja toppari Alexandra Ganacuagan saapuivat helmikuun lopussa. Molemmilla heillä oli kovat näytöt eteläamerikkalaisesta futiksesta. Heidän pitää auttaa meidän joukkuetta olemaan laadukkaampi, siksi he täällä ovat. Heiltä odotetaan tiettyjä asioita ja tällä hetkellä he alkavat pikkuhiljaa näitä asioita lunastaa.
Liigapaikan lisäksi PK-35 Vantaan kabinettien kautta sinetöity putoaminen toi myös iloa toisessa muodossa kuopiolaisille. Jo JyPK-paidassa toimitustamme röyhkeydellään ja viimeistelykyvyillään ihastuttanut makedonialaiskärki Gentjana Rochi vapautui keltapaitojen käyttöön. Rochi on osoittanut olevansa tehokas pelaaja, mutta valmennus tiedostaa potentiaalin vielä parempiin esityksiin.
- Jo aikaisessa vaiheessa seurasimme Rochin tilannetta ja sitä miten hänen asiat etenee PK-35 Vantaan kanssa. Heti kauden alun jälkeen saimme sitten hänet ja Marina Kiskosen mukaan.
- Minulle sanottiin monesti, ettei häntä(Rochia) kannata ottaa koska hän on todella laiska pelaaja. Ensitapaamisessamme sanoin hänelle, että mikäli haluat meillä pelata niin fysiikka on laitettava kuntoon. Hän osti ajatuksen heti ja sen eteen olemme nyt koko ajan tekemässä töitä. Täysin erilaisen harjoitteluun ja kuormitukseen tottuminen vie oman aikansa, mutta uskon hänen olevan muutaman kuukauden päästä paljon monipuolisempi pelaaja kuin tänne saapuessaan. Saamme häneltä tulevaisuudessa varmasti paljon hyötyä muutenkin kuin maalien muodossa. Hän tärkeä pelaaja myös kopissa ja koko seurayhteisössä.
Ulkomaalaisten pelaajien lisäksi Ojala odottaa myös seuran omilta kasvateilta kovia suorituksia. Aiemmin parjatun - hiipuneen juniorituotannon - tuotoksiakin nähtäneen kentällä terveystilanteen salliessa ja parantuessa. Etenkin toistasataa peliä liigassa pelanneen Anni-Maija Kauppilan varaan hän laskee paljon.
- Kauppila on meille tärkeä pelaaja. Hän pystyy pelaamaan hyvällä tasolla kaikissa
keskikentän ja hyökkäyksen rooleissa. Tällä hetkellä hyvänä pallollisena pelaajana hän pelaa hieman alempana kuin normaalisti. Haluamme tuolla tavoin parantaa meidän oman pallollisen pelaamisen laatua pelin rakennusvaiheessa.
- Aino Kröger on toipunut nilkkaleikkauksestaan ja tulee ottamaan isoa roolia Rochin
kanssa meidän murtautumisessa. On Kauppilan tavoin monipuolinen ja taitava pelaaja, joka ymmärtää peliä tosi hyvin. Lisäksi odotan Anni Hartikaisen(15) mukaan saamista loukkaantumisen jäljiltä liigan peleihin, hän on 1v1-tilanteissa poikkeuksellisen hyvä pelaaja joka tuo meille hyökkäyspelaamiseen uuden variaation. Myös Roosa Ärväs on kiva saada mukaan
kesäkuussa, hänen potkutekniikkansa tuo meille tosi paljon lisää vaihtoehtoja.
Tulos mitataan vasta tulevaisuudessa
Ojalan puheiden mukaan KuPS tavoittelee ensisijaisesti sarjapaikan säilyttämistä alkaneella kaudella. Haasteita uusissa kuvioissa varmasti riittää niin kentän ulko-, kuin sisäpuolella, mutta Rochin johtama hyökkäys luonee riittävät paikat tämän tavoitteen täyttämiseksi. Viime kaudella mielikuvituksetonta ja suunnitelmatonta räiskimistä esittäneet kuopiolaistet ovat saaneet pelaamiseensa tiiveyttä ja variaatioita. Päävalmentajan tuntemukset alkukaudesta(kaksi voittoa, yksi tasapeli, neljä tappiota) ovat kaksijakoiset, joskin hänen ja koko seuran tavoitteet ovat tulevaisuudessa.
- Kun katson taaksepäin siihen pisteeseen josta lähdimme liikkeelle, olen tuloksellisesti tyytyväinen. Muutama esitys on jäänyt harmittamaan peliesityksiin nähden. On selvää, että voimme voittaa kenet tahansa tässä sarjassa, mutta ailahtelun myötä myös hävitä kenelle tahansa. Esitykset heittelevät, mutta olemme jo osoittaneet vahvuutemme kotona, sama pitää saada näkymään myös vieraissa.
- Edustusjoukkueen osalta henkilökohtaisesti haluan voittaa Liigan ja haluan, että KuPS pelaa Mestareiden Liigassa. Junioreissa yhdistymisen suhteen neuvottelut on käynnissä ja toivottavasti asiat etenee. Itse näen, että tuo yhdistyminen on oikea tapa viedä koko Itä-Suomen alueen tyttö-ja naisfutista eteenpäin.
Selvää on, että Pallokissojen ja Palloseuran yhdistymisen tulos mitataan vasta muutaman vuoden kuluttua. Töiden on kuitenkin alettava välittömästi. Pelottavan nopeasti tuhoutunut asema valtakunnan kärjessä on kaukana, mutta saavutettavissa. Työn sarkaa riittää, mutta niin seura kuin valmennuskin vaikuttavat motivoituneilta. Molemmat ovat omat vaikeat hetkensä nähneet, mutta niistä selvinneet. Nyt on auringon vuoro paistaa kuopiolaiselle naisjalkapalloilulle.
Teksti: Pauli Savenius
keskiviikko 15. toukokuuta 2019
Tarina seurasta nimeltä Savo Volley
21.12.2017 Kuopion Kaupunginteatteri
Tunnelma
on odottava. Pimeässä salissa paikalle kutsutun mediaväen huomio
kiinnittyy kahteen valokeilassa loistavaan keltamustaan
pöytälakanaan. Tiedotustilaisuus avataan edelleen salamyhkäisesti,
kun tilaisuuden juontajat – pitkän linjan urheiluäänet Timo
Ripatti ja Kaj Kunnas – juontavat sisään
valkokankaalle heijastuvan videon tulevasta. Seuraavan reilun
kymmenen minuutin aikana kaikille paikallaolijoille selviää, että
savolaisessa urheilukentässä tapahtuu suuria. Lentopallon
Mestaruusliigassa pelaavat savolaisseurat Sampo Volley ja LEKA Volley
yhdistävät voimansa, ja jo seuraavalla pelikaudella 2018-2019
Mestaruusliigassa pelaa uusi joukkue.
Pielavedellä
Sampo on instituutio. Yleisseura on perustettu vuonna 1924, ja
lentopallon pääsarjassa se pelasi kaudesta 1997-1998 lähtien
yhtäjaksoisesti kevääseen 2018 asti. Reilun 20 pääsarjakautensa
aikana Sampo voitti kolmesti Suomen mestaruuden. Lisäksi se keräsi
pääsarjasta 5 SM-hopeaa, 2 SM-pronssia ja juhli myös kolme kertaa
Suomen Cupin voittoa. Paikallisille Sampo oli ja on edelleen suuri
ylpeyden aihe sekä henkisesti tärkeä voimavara pikkukunnan
asukkaille.
 |
| Pielaveden Sampo juhlii Suomen mestaruutta Kuopiohallissa keväällä 2009. Kuva: Savo Volleyn arkisto |
Kuopiolaiselle
LEKA Volleylle ja sen seuraihmisille fuusio oli kivuttomampi asia.
Seura oli ollut olemassa vasta keväästä 2014 lähtien. Neljän
Mestaruusliigakautensa aikana kuopiolaisten parhaaksi saavutukseksi
kirjattiin neljäs sija kaudelta 2015-2016, jolloin se hävisi
pronssiset mitalit Loimaan Hurrikaanille otteluvoitoin 2-0.
Todellista seurakulttuuria Leka Volleyn taakse ei muodostunut, mutta
kaupungissa oli selvästi tilausta lentopallon pääsarjajoukkueelle.
Yhteisen
lentopalloseuran siemen kylvettiin vuoden 2013 syksyllä. Pielaveden
Sampon voimahahmo Timo Perälä keskusteli silloisen
keskipelaajansa Tatu Säisän kanssa Sampon
tulevaisuuden näkymistä, jotka eivät olleet mairittelevat. Monen
mutkan kautta näiden keskustelujen lopputulemana Kuopioon
perustettiin lopulta uusi lentopallon erikoisseura LEKA Volley, joka
otti Saimaa Volleyn paikan lentopallon Mestaruusliigassa pelikaudelle
2014-2015. Pielavedellä Sampo sai uutta puhtia toimintaansa
Siilinjärven kaupungin voimakkaan tuen myötä, ja kaikki näytti
siltä, että tulevaisuutta lähdetään rakentamaan savolaisessa
lentopallossa kahden joukkueen voimin.
Toisin
kuitenkin kävi.
Automatka Helsinkiin
Sampo
Volley ja LEKA Volley taistelivat neljän kauden aikana vastakkain
kahdella rintamalla. Päähuomio keskittyi joukkueiden
peliesityksiin, mutta toisaalta seurojen taustaorganisaatiot
taistelivat vähintään yhtä tiiviisti talousalueen
yhteistyökumppanuuksista – Suomeksi sanottuna rahasta, jonka
kerääminen oli kummallakin seuralla kiven alla.
Kirkkaimman
urheilullisen menestyksen ajat tuntuivat olevan savolaisessa
lentopallossa takanapäin. Kultajuhlia oltiin päästy maakunnassa
tanssahtelemaan edellisen kerran keväällä 2009, kun Sampo voitti
sen historian viimeiseksi jääneen Suomen mestaruutensa. LEKA
Volleyn asema tuntui vakiintuneen Mestaruusliigassa ylemmän
keskikastin joukkueeksi. Pielavedellä Sampo saattoi onnistuneella
kaudella taistella liigamitaleista, mutta valtakunnan ykkösseuroiksi
nousseet VaLepa ja Hurrikaani olivat savolaisia monta askelta edellä.
 |
LEKA
Volley ja Sampo tarjosivat yleisölle monta
mieleenpainuvaa
paikalliskamppailua. Kuva: LEKA Volleyn arkisto |
Keväällä
2017 Perälän puhelin soi taas. Soittajana oli tuttu mies, vastikään
LEKA Volleyn puheenjohtajaksi valittu Tatu Säisä. Kaksikko
aloitti uudelleen keskustelun neljä vuotta sitten alkunsa saaneesta
yhteistyöideasta. Keskusteluyhteys hiipui kesän ajaksi, kunnes
syyskuussa 2017 Perälä ja Säisä, kilpailevien seurojen
nokkamiehet, matkustivat samalla autokyydillä Mestaruusliigan
avaustilaisuuteen Helsinkiin. Automatkan aikana molemmat päätyivät
samaan lopputulemaan: oli aika yhdistää voimat. Se tarkoitti
yhteisen seuran perustamista - seuran, jolla olisi
toimintaedellytykset olla elinvoimainen ja vakavarainen paikallinen
urheilutoimija, ja joka pystyisi myös tavoittelemaan menestystä
pelikentällä.
Sekä
Perälällä että Säisällä oli selvä visio ja tavoitteet
tulevaisuuden suhteen. Asioita alettiin viemään eteenpäin nopealla
aikajänteellä. Keskusteluja ja palavereja pidettiin paikallisten
lentopallovaikuttajien kanssa ja seuran organisaatio rakentui
nopeasti. Yksimielisesti päätettiin, että Perälä lähtee
vetämään uutta seuraa toimitusjohtajan roolissa ja Säisästä
tulee seuran puheenjohtaja. Myyntipuolelle värvättiin muun muassa
Kokkolan Tiikereissä kovaa jälkeä tehnyt Petteri
Ervasti ja markkinointipuolelle uusia tuulia tuomaan
värikäs Raine Siltala. Seuran hallitus muodostui kovan
linjan lentopallovaikuttajista ja yritysmaailman osaajista.
Urheilupuolta johtamaan lähti vielä silloin ulkomailla
elantonsa ammattilentopalloilijana tienannut
vieremäläislähtöinen Antti Siltala.
Uusi
lentopallon erikoisseura oli syntynyt. Savo Volley päätettiin
esitellä suomalaiselle urheiluväelle tiedotustilaisuudessa Kuopion
Kaupunginteatterilla.
 |
Uuden
Savo Volleyn hallitus julkaistiin
seuran järjestämässä
tiedotustilaisuudessa 21.12.2017. Kuva: Savo Volleyn arkisto |
Uuden alussa
14.5.2019
Savo Volleyn toimisto Kuopion Vuorikadulla.
Savo
Volleyn toimitusjohtaja, pomo, Timo Perälä muistelee vajaan
puolentoista vuoden takaista tiedotustilaisuutta.
- Oli
hieno fiilis mennä lavalle mediaväen eteen kertomaan tulevasta. Jo
silloin oli täysin selvää, että nyt ollaan tekemässä jotain
isoa ja uutta juttua. Sellaista, mitä suomalaisessa lentopallossa ei
oltu ennen tehty. Ajatus kiertävästä ”roadshowsta”, jossa
kotiottelut pelattaisiin usealla eri paikkakunnalla,
kokonaisvaltainen ja näyttävä seuran yleisilme sekä seuran
johtavaksi ideologiaksi muovautunut voimakas tuki junioritoiminnalle
nostivat vahvan uskon onnistumisesta.
Perälän
sanoista huokuu myös haikeus. Hän oli Pielaveden Sampon lentopallon
Mestaruusliigajoukkueen taustalla vetovastuussa kesästä 2002
alkaen. Uutinen paikallisen palloiluylpeyden liigataipaleen
loppumisesta otettiin Pielavedellä vastaan järkyttyneinä, joskin
seura-aktiivit ymmärsivät urheilumaailman lainalaisuudet ja sen,
että tulevaisuuden näkymät eivät olleet ruusuiset. Perälän
mukaan osa ihmisistä ei ole vieläkään toipunut uutisen tuomasta
järkytyksestä.
Savo
Volley lanseerattiin tiedotustilaisuudessa mahtipontisesti.
Mediaväelle kerrottiin, että joukkue tulee pelaamaan
Mestaruusliigaa jo seuraavalla pelikaudella 2018-2019. Tulevan kauden
toimintabudjetti oli myös lentopalloon todella suuri; 750.000 euroa.
Budjetillaan Savo Volleysta tuli välittömästi suomalaisen
lentopallon suurseura ja kansallisen lentopallon valtikkaa pitävän
VaLePan ykköshaastaja.
Toiminta
Savo Volleyn ympärillä rauhoitettiin kevään 2018 ajaksi, jotta
yhä Mestaruusliigassa taistelevat Sampo ja Leka Volley saivat täyden
työrauhan. Leka Volleyn tarina päättyi lopulta
puolivälieräsarjassa kärsittyyn tappioon otteluvoitoin 3-2 Loimaan
Hurrikaanille. Sampo Volleyn historian viimeinen pääsarjakausi
päättyi puolestaan tunteikkaisiin juhliin, kun se kaatoi
rovaniemeläisen Lakkapään pronssiottelusarjassa voitoin 2-1.
Estradi oli tyhjä uudelle pääosan esittäjälle.
Uusi aika savolaisessa lentopallossa
Mestaruusliigakauden
päätyttyä Savo Volley alkoi näkyä vahvasti varsinkin
sosiaalisessa mediassa. Seuran markkinointivastuuseen palkatun Raine
Siltalan kokoama poikkeuksellisen osaava mediatiimi sai raikkailla
pelaaja- ja valmentajasopimusvideoilla valtavasti mediahuomiota.
Esitellyt pelaajat olivat todella kovaa luokkaa: Olli-Pekka Ojansivu,
Antti Siltala, Andrus Raadik ja Taichi
Kawaguchi loivat viiltävän terävän keihäänkärjen.
Päävalmentajaksi palkattiin monissa liemissä keitetty
menestysvalmentaja Jukka Tuovinen, joka oli seurajohdolle
entuudestaan tuttu Leka Volleyn ja Sampon penkin takaa. Seura loi
itsestään suuren ja mahtavan ennen kuin otteluakaan oli vielä
pelattu.
 |
| Savo Volleyn maskotti Velmu esiteltiin yleisölle heinäkuun 2018 alussa Tervon Lohimaassa. Kuva: Savo Volleyn arkisto |
Kauden alku lähestyi, mutta seuran taustalla kaikki ei ollutkaan valmista. Seuran asettamasta 750.000 euron budjetista puuttui merkittävä määrä rahaa. Paineita loivat myös tulevan roadshow:n asettamat haasteet. Savo Volley pelasi kauden aikana kotiottelunsa yhteensä yhdeksällä eri paikkakunnalla. Etäisimmät kotihallit sijaitsivat pohjoisessa Vieremällä ja Kiuruvedellä, etelässä taas Pieksämäellä ja Varkaudessa. Seuran markkinointi-ideologian mukaisesti näyttävästi lavastettavat kotisalit olivat myös logistisesti haastava yhtälö.
-
Urheilullinen menestys ei jännittänyt missään vaiheessa, sillä
varsinaisia menestyspaineita ei ollut. Monet muut asiat
puolestaan aiheuttivat melkein unettomia öitä. Näin jälkikäteen
mietittynä lähdimme ensimmäiselle kaudelle aikamoisella
riskibudjetilla, mutta lopulta selvisimme siitä kohtuullisen hyvin.
Haasteita ensimmäisellä kaudella oli monenlaisia, mutta niistä
selvittiin, seurapomo Timo Perälä huokaisee.
Urheilullisesti
Savo Volleyn kausi oli vuoristoratamainen. Kausi alkoi komeasti
kolmella peräkkäisellä voitolla. Ensimmäinen tahra keltamustaan
peliasuun tuli lokakuun puolivälissä Suomen Cupin ottelussa
Ykkössarjan Karelian Hurmosta vastaan. Kotiyleisönsä edessä
hurmiossa taistelleet joensuulaiset pyyhkäisivät takki levällään
verrytelleen Savo Volleyn yli puhtaasti erin 3-0 ja pudottivat
savolaiset jatkosta.
Kauden
aikana ilonaiheita savolaiselle lentopalloyleisölle tarjosivat ennen
kaikkea nuoriso-osaston uudet vastuunkantajat Fedor
Ivanov etunenässä, virtuuosimainen japanilaislibero Taichi
Kawaguchi sekä monella tavalla värikkäät ja tunnelmaltaan
erinomaiset kotiottelut.
Vuoristoratamainen
kausi päättyi lopulta Mestaruusliigan runkosarjan kolmanteen sijaan
Hurrikaani Loimaan ja puolustavan mestarin VaLePan jälkeen.
Savo
Volleyn pudotuspelikevät sai lentävän lähdön, kun joukkue
moukaroi Akaa Volleyn nurin puolivälierissä otteluvoitoin 3-0.
Paljon hehkutetussa ja odotetussa välieräsarjassa savolaisia
vastaan asteli puolustava Suomen mestari Vammalan Lentopallo, jonka
haavoittuvaisuudesta oltiin nähty viitteitä puolivälieräsarjassa
Kokkolan Tiikereitä vastaan. Sastamalalaiset olivat edenneet
puolivälieräsarjastaan vaivoin jatkoon ja suomalainen
lentopalloyleisö odotti suosikin ja haastajan tarjoavan
historiallisen taistelun finaalipaikasta. Tässä ottelusarjassa ei
kuitenkaan ollut kuin yksi joukkue.
Savo
Volleyn pukukopista kantautui huolestuttavia tietoja ennen
VaLePa-ottelusarjaa. Hurjassa kevätvireessä Akaa Volleyta vastaan
puhkunut yleispelaaja Miro Määttänen joutui
jäämään keskivartalovamman vuoksi sivuun koko loppukaudeksi.
Ykköshakkuri Olli-Pekka Ojansivun nilkka saatiin juuri ja juuri
parsittua kasaan ottelupäivinä, mutta vamma vei ”Lelun”
pelaamisesta parhaimmat tehot pois.
 |
Ollipekka
Ojansivu ei ollut mukavuusalueellaan nilkkavaivaisena.
Kuva: Savo Volley / Tapio Hartikainen |
Joukkueen
kapteeni Antti Siltalan selkävaivat yhdessä lukuisten muiden
pelaajien pienempien vaivojen lisäksi tylsytti savolaisen
nousukasjoukkueen aseettomaksi, ja joukkueen yleisilmekin näytti
aneemiselta muutamia välähdyksiä lukuunottamatta.
VaLePa
eteni välieräsarjasta finaaliin lopulta otteluvoitoin 4-1 ja marssi
lopulta toiseen peräkkäiseen Suomen mestaruuteensa kaatamalla
finaalisarjassa kauden yllättäjän Oulun ETTA:n puhtaasti voitoin
4-0.
Tapaus Raadik
Savo
Volleyn valmistautuessa pronssiottelusarjaan Hurrikaani Loimaata
vastaan maaliskuun lopulla kulisseissa räjähti.
Tähtipelaajastatuksella seurassa operoinut virolainen yleispelaaja
Anrdus Raadik tylytti virolaisen Võrkpall24-lehden haastattelussa
seuransa toimintaa todella rujoin sanakääntein. Virolainen haukkui
päävalmentaja Jukka Tuovisen, joukkuekaverinsa – passari Fedor
Ivanovin, joukkueen harjoittelukulttuurin, seuran toimintaperiaatteet
ja lopulta myös Savo Volleyn markkinoinnin.
Lausunnot
virolaismediassa eivät jääneet huomaamatta myöskään
Suomenlahden pohjoispuolella. Noin vuorokausi Raadikin haastattelun
julkaisemisen jälkeen virolaisiskijän kommentteihin herättiin myös
Savossa.
-
Tieto Andruksen kommenteista tuli meille lauantai-iltana 30. päivä
maaliskuuta. Joukkue oli valmistautumassa tulevan maanantain
vierasotteluun Hurrikaania vastaan ja kommentit otettiin hämmästellen
vastaan, muistelee Timo Perälä.
Raadikin
lausunnot käynnistivät nopean tapahtumasarjan Savo Volleyn
toimistolla. Perälä keskusteli tapauksesta Tuovisen ja seuran
hallituksen kanssa heti lauantai-illan ja varhaisen sunnuntai-aamun
aikana, jonka johdosta Perälä kutsui Raadikin palaveriin
sunnuntai-aamupäivänä kello 11.
-
Asia käytiin Raadikin kanssa läpi kahden kesken. Kysyin Andrukselta
hänen antamastaan palautteesta, että oletko sanonut noin, miten
virolaissivusto asiasta kirjoittaa? Hän kertoi, että hänen
sanomisiaan on kärjistetty, eikä hänellä ollut tarkoitus
kritisoida joukkuekaveriaan. Keskustellessamme huomasin, että
Raadikille itselleenkin oli järkytys, miten iso asia hänen
sanomisistaan oli noussut, Perälä kertaa maaliskuun lopun
tapahtumia.
Perälän
mukaan Raadikin tapauksessa hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa,
kuin purkaa seuran ja pelaajan välinen pelaajasopimus välittömästi.
-
Pelaajasopimuksessa sanotaan selkeästi, ettei pelaajalla ole
oikeutta arvostella joukkuetta tai seuraa julkisesti. Mielestäni se
kaikista vakavin asia tässä tapauksessa oli se, että hän ryöpytti
julkisesti joukkuetoveriaan. Sellaisen jälkeen on mahdotonta palata
pukukoppiin muun joukkueen kanssa.
Ainoastaan
puolitoista vuorokautta kommenttien julkitulon jälkeen Andrus
Raadikin peliura Savo Volleyssa loppui. Se oli samalla valtava
takaisku pronssiottelusarjaan valmistautuvalle ja
loukkaantumiskurimuksessa painivalle savolaisjoukkueelle. Perälälle
itselleenkin Raadikin tapaus on tunteita herättävä aihe; Perälä
toi Raadikin silloiseen Sampoon kesällä 2016 ja heidän yhteinen
menestyksekäs taival oli kestänyt jo liki kolme vuotta.
 | |
|
Vanha
sanonta kuuluu ei savua ilman tulta, mutta mikä on
Raadikin tapauksessa sanaparren laita?
-
Varmasti siellä kommenttien takana on sellaisia asioita, joita
meidän seurana pitää ihan tosissaan miettiä. Raadik toi esille
muun muassa haastavat harjoitteluajat ja niihin olemme jo reagoineet.
Tulevalla kaudella tilanne on huomattavasti parempi.
-
Sehän kertoo ainoastaan siitä, että markkinointipuolemme on
onnistunut tehtävässään erinomaisesti. Henkilökohtaisesti minua
harmittaa, että mikäli Andruksella ei ollut hyvä olla täällä,
miksei hän tullut puhumaan siitä kasvokkain minun kanssani? Meillä
oli ymmärtääkseni hyvä keskenäinen luottamus ja kunnioitus sekä
yhteinen historia, mutta hän päätti tuoda asiat julki omalla
tavallaan.
Välitilinpäätös
Pronssiottelusarjaan
entisestään heikentynyt Savo Volley kaivoi vielä kerran kovan
taisteluilmeen, mutta se ei riittänyt tulivoimaista loimaalaisryhmää
vastaan. Hurrikaani nappasi himmeimmät mitalit otteluvoitoin 2-0.
Joukkueen terveystilanteesta kauden päättyessä kertoi paljon
viimeisen ottelun kokoonpano, jonka avauskuusikossa pelasi
lomamatkaltaan paikalle hälytetty Kakkossarjan Timo Leikas.
Lentopallonousukkaan
debyyttikausi lentopallon Mestaruusliigassa oli päättynyt
urheilullisesti pettymykseen – viimeisessä seitsemässä
ottelussaan savolaiset onnistuivat kaivamaan ainoastaan neljä
erävoittoa. Seuran johdosta korostettiin kauden mittaan, että
joukkue etenee ”arvot edellä” ja urheilullisen menestyksen aika
tulee myöhemmin. Kiistaton fakta on kuitenkin se, että 750.000
euron budjetilla operoivalle seuralle kausi oli kentällä mahalasku,
eikä loukkaantumistenkaan taakse voi täysin piiloutua, sillä
vaivoja oli muillakin joukkueilla. Huomionarvoista on myös se, että
loukkaantumisista ainoastaan Olli-Pekka Ojansivun nilkkavamma oli
tapaturmainen, kun muut vammat olivat tiettävästi rasitusperäisiä.
 |
Jukka
Tuovisen ilonaiheet jäivät kaudella muutamia
väläyksiä lukuunottamatta liian vähäisiksi. Kuva: Savo Volley / Tapio Hartikainen |
Myöskään
taloudellisesti Savo Volleyn debyyttikautta ei voi pitää täysin
onnistuneena, vaikka se alkukauden haasteensa onnistuikin
selvittämään. Seurapomo Perälä kertoo taloudellisen tuloksen
painuvan tappiolle – kuukausi ennen tilikauden päätöstä seura
on pakkasella noin 30.000 euroa.
Kaikesta
huolimatta seuran toimistolla katse on kohdistettu jo vahvasti
seuraavaan kauteen. Savo Volley jatkaa myös pelikaudella 2019-2020
Jukka Tuovisen luotsaamana. Tuovisen aisaparina päättyneellä
pelikaudella toiminut Timo Tolvanen puolestaan
vaihtaa maisemaa Koillismaalle ja naisten Mestaruusliigan Kuusamon
Pölkyn päävalmentajaksi. Timo Perälän mukaan valmennus tulee
saamaan myös tulevalle kaudelle käyttöönsä sellaiset työkalut,
joilla Savo Volley voi taistella mestaruudesta. Korvaajat joukkueessa
täytyy miettiä ainakin uransa lopettaneelle keskipelaaja Jukka
Lehtoselle, Saksaan suunnanneelle huippulibero Taichi Kawaguchille ja
tottakai myös aukon yleispelaajaosastolle jättäneelle Andrus
Raadikille. Perälä kertoo seuran toimivan tällä hetkellä
pelaajamarkkinoilla hyvin aktiivisesti.
-
Tämä kevät ja alkukesä on pelaajakartoituksessa ja -hankinnassa
kiireisintä aikaa. Näillä näkymin viime kauden joukkueesta meillä
jatkaa seitsemän pelaajaa, joka tarkoittaa lähtökohtaisesti viittä
pelaajahankintaa. Ainakin keskitorjuja- ja yleispelaaja-osastolle
vahvistusta haetaan ensisijaisesti ulkomailta, mutta pyrimme
löytämään kotimaisen liberon, Perälä avaa päävalmentaja
Tuovisen toivomuslistaa.
Kauteen
2019-2020 Savossa lähdetään hieman kiristyneellä budjetilla.
Perälän mukaan Savo Volleyn runkosarjabudjetti tulee olemaan hieman
alle 700.000 euroa.
Savo
Volleyn toiminnan suurimpia kulmakiviä on voimakas tuki alueen
junioriseuroille. Tästä konkreettisena esimerkkinä se jakaa puolet
otteluiden ennakkolipunmyynnin tuotoista pelipaikkakuntien
junioriseuroille. Päättyneellä kaudella seura jakoi junioritukea
lähes 30.000 euroa yhteensä 17 urheiluseuralle. Tällä
rahamäärällä palkattaisiin kovan luokan pelaajavahvistus
joukkueeseen.
-
On ihan totta, että summa jonka lahjoitamme junioritoimintaan on
merkittävä investointi. Oli jopa pienoinen yllätyskin, että
lippuja ostettiin ennakkoon niin paljon ja tuki junioreille kasvoi
todella suureksi. Tulemme jatkossakin tukemaan juonioriseuroja
samalla tavalla ja kehitämme yhteistyötä edelleen, Perälä
kommentoi.
Kohti tulevaa
Toukokuun
puolivälissä moni asia on vielä Savossa auki. Joukkueen
pelaajistoon haetaan viittä uutta pelaajaa, seuran toimisto on ilman
päätoimista myyntipäällikköä Petteri Ervastin jatkettua muihin
tehtäviin ja myös tulevan kauden sarjasysteemi on vielä epäselvä.
Tulevalla Mestaruusliigakaudella runkosarja tullaan viemään läpi
joko kolmin- tai nelinkertaisena sarjana. Tämä myös tarkoittaa
sitä, että Savo Volleyn kotiotteluiden lukumäärä on joko 13 tai
18.
-
Mikäli pelaamme runkosarjassa 13 kotiottelua, paikkakuntien määrä
tippuu viime kaudesta yhdellä tai kahdella. Jos kotiotteluita on 18,
kotipaikkakuntien määrä pysynee ennallaan. Tällä hetkellä on
varmaa, että pelaamme kotiotteluita ainakin Kuopiossa,
Siilinjärvellä, Pielavedellä ja Vieremällä. Haluaisimme myös
viedä lentopallon tänäkin vuonna Pieksämäen Veturitalleille,
toimitusjohtaja Perälä ennakoi tulevaa.
 |
Savo Volley isännöi Vantaa Ducksia joulukuun alussa Pieksämäen Veturitalleilla järjestetyssä Mestaruusliigan kamppailussa.
Kuva: Savo Volley / Tapio Hartikainen |
Savo
Volley tuli näyttävästi suomalaiseen urheilukenttään kesällä
2018, kun poikkeuksellisella tavalla toteutetut markkinointivideot
yllättivät positiivisesti kohdeyleisönsä. Pystyykö seura ja sen
markkinointi jatkamaan yllätyksiään ja nostamaan tasoaan vielä
entisestään?
-
Itse näen sen enemmänkin niin, että edellytykset myös
markkinoinnin kehitykselle ovat nyt entistä paremmat. Meillä on
enemmän aikaa ja resursseja luoda seurasta entistä
mielenkiintoisempi. Kun vuosi sitten aloitimme työn mediatiimin
kesken, kukaan ei oikeastaan tuntenut toisiaan. Nyt olemme
toisillemme tuttuja ja jokainen tietää toistensa toimintatavat.
Sekin on huomattavasti helpompi lähtökohta vuoden takaiseen, Savo
Volleyn elämys- ja markkinointipäällikkö Raine Siltala miettii.
Kun
Savo Volley julkaistiin urheiluväelle joulukuussa 2017, moni
urheilun vääräleuka irvaili seuran tarun jäävän lyhytikäiseksi.
Vuorikadulla ollaan kuitenkin näytetty epäilijöille pitkää nenää
ja seuran toimistolla töitä paiskitaan hartiavoimin. Pitkää ikää
povaa myös pitkän linjan lentopallomies Timo Perälä.
-
Viiden vuoden päästä näen Savo Volleyn entistäkin vahvempana
toimijana suomalaisessa urheilussa. Olen asennoitunut työhöni
siten, että tämä tulee olemaan viimeinen työpaikkani ja täältä
tulen jäämään eläkkeelle. Ja eläkkeelle en aio jäädä vielä
seuraavaan viiteen vuoteen, mutta ehkä joskus kymmenen vuoden päästä
sitä voisi miettiä, Perälä nauraa.
Tuleva
kausi tulee näyttämään vahvasti sen, oliko ensimmäisen kauden
urheilullinen mahalasku vain työtapaturma, vai onko joukkueessa
rakenteellisia ja pelitavallisia ongelmia. Seuran nokkamiehet Tatu
Säisä ja Perälä toistelevat kilpaa, ettei urheilulliseen
menestykseen ole vielä tulevalla kaudellakaan kiire. Mikäli kausi
2019-2020 kuitenkin jatkuisi pelillisesti alavireisenä, miten asian
ottaisi savolainen urheilukansa, joka perinteisesti tulee seuraamaan
voittavaa joukkuetta? Entä yhteistyökumppanit?
Korulauseista
huolimatta Savo Volleyn on näytettävä pelikentälläkin, että se
on menestyvä urheiluseura, eikä pelkästään komea ja kiiltävä
kuori. Mestaruuden aika ei välttämättä ole vielä tulevallakaan
kaudella, mutta joukkueen tärkein tehtävä on palauttaa kentällä
sen pelillinen uskottavuutensa.
Savolainen
lentopalloväki odottaa tulevaa yhtä jännittyneenä, kuin sen
tiedotustilaisuuden alkua Kuopion Kaupunginteatterilla 21. joulukuuta
vuonna 2017.
Teksti: Juuso Ikonen
torstai 9. toukokuuta 2019
SiiPe 2019 - Superpesis palaa vihdoin Mantulle!
Vuonna 1987 perustettu Siilinjärven Pesis palaa Superpesis-kartalle tulevana sunnuntaina, kun se kohtaa vieraskentällä hallitsevan mestarin, Joensuun Mailan. 90-luvulla Hannu Litmasen, Teemu Haatajan ja Mikko Kuosmasen kaltaisten pelimiesten edustaman SiiPen historia ei kaikilta osin ole kaunista muisteltavaa, mutta viime syksyn karsinnat Haminaa(otteluvoitot 3-1) vastaan käänsivät uuden, raikkaan sivun seuran historiassa.
"Play-off paikkaa lähdetään rohkeasti hakemaan"
Railakasta ja rohkeaa kahden kärjen pesäpalloa kaudella 2018 pelannut SiiPe lähtee alkavaan kauteen selkeänä haastajana. Alueen pesäpallosta lähivuosilta tuttua rahan tuhlausta ei tällä kertaa nähty, vaan edelliskauden toimivaksi havaittuun runkoon tehtiin vain muutama, varsin maltillinen lisäys. Joukkue on pysynyt pitkälti samana, jonka pelinjohtaja Perttu Westersund näkee haastavan kauden yhtenä valttikorteista.
- On iso asia, että runko on säilynyt samana. Ulkopelissä tästä on isosti etua ja tiettyjä pelillisiä tarkennuksia joita otettiin käyttöön, voidaan käyttää tänäkin vuonna. Pystytään viime kaudesta ammentamaan tästä, joskin kaikki muu on uutta ja astetta kovempaa.
Harjoituskaudella Mantun ylpeys voitti ne pelit, jotka olettaa sopi, mutta kauden päävastustajat olivat vielä pykälää edellä. Joukkuelajeista tuttu fraasi "niukasta tappiosta on valtava matka niukkaan voittoon" on tuttu myös Siilinjärvellä. Harjoittelussa vaatimustasoa on nostettu ja tuloksiakin on Westersundin mukaan nähtävillä selkeästi. Pelkkä sympaattinen suoritus ei enää kesän peleissä riitä, kun sarjapisteet ovat jaossa ja venymistä vaaditaan ottelusta toiseen.
- Runkopelaajat ovat pystyneet nostamaan tasoaan myös fyysisesti. Lajisuoritteiden tekemisen into
ollut koko talven hyviä. Pelillisesti positiivista, mutta myös kehitettävää on löytynyt. Joukkueena meidän on pystyttävä ottamaan steppi pinnan tappioista pinnan
voittoihin. Se ei riitä enää, että ollaan lähellä, voittoja täytyy saada, Westerlund summaa.
Ykköspesiksen tasolle järisyttävän nopea kärki teki parhaina iltoinaan mitä halusi. Tämä osaltaan mahdollisti sen, että tulosta pystyttiin hakemaan laajalta rintamalta. Nousukarsinnatkaan eivät olleet poikkeus, sillä SiiPe rummutti eri toten Mantulla pelatuissa otteluissaan tilanteita myös kakkoskärjestä.
Sarjatason nousu tarkoittaa myös vaatimustason nousua niin ulko-, kuin sisäpelaamisenkin osalta. Pelinjohto tiedostaa Westersundin sanojen mukaan tämän, joskin rohkea pelitapa on edelleen avainasemassa. Tavoitekin on lyöty selkeästi lukkoon, eikä siitä puhuttaessa ujostella, kuten monesti on tapana.
- Oltiin viime vuonna divariin nopea joukkue, joka antoi mahdollisuuden pelata kahdella kärjellä. Joudutaan todennäköisesti tiivistämään hieman kun pelin vaatimustaso kasvaa. Etenemisvoima on Superissa isossa roolissa ja se asettaa reunaehtoja. Pyrimme kuitenkin aktiiviseen ja rohkeaan peliin.
- Kyllä me play-off -paikkaa lähdetään rohkeasti hakemaan. Minimitavoite ehdottomasti säilyttää sarjapaikka. Marginaalit tulevat olemaan pieniä, jos ennakkokaavailut pitää paikkaansa.
 |
| Lukkari Teemu Kinnunen on paljon vartijana alkavalla kaudella. Riittääkö heikohko käsi Superpesiksen rumputulessa? Harjoituksista kantautuvien tietojen mukaan tehot ovat lisääntyneet huomattavasti. Kuva (c) Siilinjärven Pesis |
Siilinjärveläisten ehdoton syömähammas on Superpesis tasollekin sähäkästi liikkuva ykköskärki Vainikaisten veljesten, Simon ja Samun, johdolla. Tilanteiden luominen jäänee pitkälti heidän vastuulleen, sillä kakkoskärjestä - hyvästä Ykköspesis-kaudesta huolimatta - tuskin ratkaisijoita löytyy.
Ison haasteen edessä on myös SiiPe:n jokeriosasto. Hurjassa vireessä viime kesänä ollut Kimmo Lukkari paukutteli runkosarjaan peräti 92(4+88) pinnaa ollen sarjan selkeä lyöjäkuningas. Tahti ei hiipunut karsinnoissakaan, kun tilastoihin kirjautettiin neljässä ottelussa mukavat 1+12 -lukemat. Kolmostilanteet tulevat olemaan paria pykälää tiukemassa, joten ruudin on oltava kuivaa heti toukokuussa.
- Viime vuoden tähtipelaajamme ovat niitä joilta odotamme läpimurtoa Superin tasolle, Vainikaiset, Lukkari, Kinnunen etunenässä. Näiden lisäksi Roope Räisäsellä on potentiaalia nousta ihan ajan myötä sarjan ehdottomaan kärkikaartiin, hänet lasken tämän kauden "mustaksi hevoseksi", Westersund toteaa.
Avausottelussa kovin mahdollinen mittari
Tekemisen tasoa mitataan heti kovimmassa mahdollisessa paikassa, kun äitienpäivän avausottelussa vastaan asettuu hallitseva Suomen mestari, Joensuun Maila. Taktisesti äärimmilleen viritetty JoMa on , jos mahdollista, vahvistunut entisestään mm. Kiteen Pallosta saapuneella Simo Rahusella. Isäntien miehistöstä löytyy myös siilinjärveläisille tuttu sukunimi, kun Litmasista Henri pelaa kasvattajaseuraansa vastaan.
Westersund tietää haasteen olevan valtavan, mutta löytää asetelmasta myös mahdollisuuksia. Varovaiseen ja peruuttelevaan tapaan hän ei miehistöään aio Mehtimäelle lähettää.
- Realisteja mekin ollaan, "pienehköstä" altavastaajan roolista lähdetään, Westersund toteaa hymähtäen.
- JoMa-ottelu antaa mahdollisuuden kehittää omaa tekemistään. Ei meidän kannata lähteä sinne ihastelemaan, vaan rinta kaarella pelaamaan omaa peliä. Kyllähän siellä on olemassa ison voiton ja ison tappion mahdollisuus. Riskejäkin meidän täytyy Joensuun tasoista joukkuetta vastaan ottaa. Ei sinne lähdetä häviämään nätisti, rohkea pitää olla, Westersund päättää.
MUALI! arvioi - SiiPe 2019
Siilinjärven Pesiksen joukkue on nuori, ennakkoluuloton ja urheilullinen. Vaikka kokemus pääsarjatasolta on liki olematon, osoitti hyvin kasassa säilynyt runko nousukarsinnoissa, jopa yllättävän heikon runkosarjan pelannutta Haminaa vastaan, että se pystyy hyvään ja tasaiseen suorittamiseen.
Ykköskärjen on pystyttävä huippusuorituksiin illasta toiseen, sekä lukkari Kinnusen venyttävä äärimmilleen etukentän säestämänä. Valtavan vastuun tulospuolella kantava lyöjäjokeri Kimmo Lukkari on liki mahdottoman tilanteen edessä, mikäli taustalta ei löydy apuja.
Pidän Westersundia mainiona pelinjohtajana nuorelle joukkueelle ja uskon SiiPen riveistä löytyvän monta Superin tasolle itsensä läpilyövää. Pudotuspeleihin pääsy olisi maata Kuopiossa saakka järisyttävä yllätys, mutta sarjapaikan säilyttäminen on täysin realistista. Kamppaillee paikasta auringossa yhdessä Kempeleen Kirin ja Alajärven Ankkureiden kanssa.
Rohkeasti ennakoimme, että Mantun monttu on kovassa käytössä isäntien sisävuoroilla. SiiPe välttää karsinnat ja näin ollen Superpesistä pelataan Siilinjärvellä myös kaudella 2020. Sijoitus: 12.
Teksti: Pauli Savenius
Teksti: Pauli Savenius
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)