SiiPe - puhti riittää jopa pudotuspeleihin asti?

Pesäpallon sarjakausi on vierähtänyt kuin huomaamatta yli puolen välinsä. Itä-Länsi -viikonlopun jälkeen pelit jatkuvat tänään tiistaina, kun "Kopla" vierailee Mantulla. Niputamme kesän kynnyksellä ennakoimamme SiiPen alkukauden osiin. Superpesis on tällä kaudella todella tasainen, joten venymistä vaaditaan sesongin toisella puolikkaallakin. Positiivista on paljon, mutta uhkakuviakin löytyy.

Etukenttä odotettua tiiviimpi, lapsukset maksaneet pisteitä

Siilinjärven Pesis on yllättänyt toimituksemme ulkopelin osalta. Ennakoimamme etukentän mahdolliset kiireet ovat loistaneet poissaolollaan, eikä lukkari Teemu Kinnusen heikko heittokäsi ole tähän sen suurempia ongelmia lisännyt, päin vastoin. Pelisilmältään erinomaisen oman kasvatin heittoruletti on sekoittanut useammankin joukkueen sisäpelaamista ja tästä kruununa muutama todella tyylikäs kärpänen.

Lukkari Teemu Kinnusen toiminta lautasella on ollut kiitettävällä tasolla. Kuva: Siilinjärven Pesis

Jos jossain lajissa henkinen suorituskyky ja painetilan käsittely korostuu, on tämä laji pesäpallo. Pienenä miinuksena onkin todettava, että liian useaan otteeseen Superiin kokematon joukkue on sortunut - nousijajoukkueelle varsin tuttuun tapaan - helppoihin "häpläyksiin". Nämä ovat kestämättömiä virheitä, sillä SiiPe ei juoksuilla ilta toisensa jälkeen mässäile. Näin ollen jokaisen kolmostilanteen merkitys korostuu, eikä ns. ilmaisia ole vara antaa ensimmäistäkään. Kehitystä tämän, kuin muunkin ulkopelin osalta on ollut havaittavissa, joka on vain ja ainoastaan positiivinen asia syksyn pelien nostaessa pelaamisen vaatimustasoa ja pisteiden arvoa.

Ulkopelissä on tunnistettu varsin mukavasti vastustajan pelaamista suhteutettuna omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin. Etukentän sumputtamisen sekä "syvällä" pelaamisen tasapaino on ollut kelvollisella tasolla ja polttolinja on pystynyt lukemaan peliä riittävän hyvin. Rohkeita ulkopelillisiä ratkaisuja tarvitaan jatkossakin, sillä mahdollinen "yllätyskortti" on nyt alkukauden osalta käytetty.

Yhtä kaikki, siilinjärveläiset ovat osoittaneet parhaillaan pystyvänsä kaatamaan sarjan kärkijoukkueita, josta osoituksena esimerkiksi hallitsevan mestarin, Joensuun Mailan, kaataminen Mantulla. Silmäämme miellytti erityisesti myös "kuuden pisteen ottelun" esitys Alajärvellä, jossa SiiPe oli tyly vieras. Tärkeät kolme pistettä lähtivät tuolloin Pohjois-Savoon väkevän ulkopeliesityksen jälkeen, eikä voittajasta ollut mitään epäselvyyttä. Tämän kaltaisilla esityksillä Superpesistä pelataan pomminvarmasti alueellamme myös kesänä 2020.

Vainikaiset ja Lukkari sisäpelin valopilkkuina 

Huolimatta siitä, että SiiPe on lyönyt vähiten juoksuja, on sen sisäpeli parhaillaan ollut silmiä hivelevää. Tästä hyvänä osoituksena myös Simo Vainikaisen saama kutsu pesäpallon "All-stars -tapahtumaan" Itä-Länteen. MUALI!-toimituksen silmään vieläkin parempiin esityksiin on pystynyt veljesparin toinen puolikas, joukkueen kapteeni Samu Vainikainen. Elintärkeällä paikalla pelaava Vainikainen on sekoittanut lyöntivalikoimallaan etukenttiä mielin määrin ja kääntönäpit ovat tipahdelleet mukavasti ruutuun. Emme yllättyisi, mikäli miestä vietäisiin kärkiseuroihin päättyvän kauden jälkeen. Kesäkuun otteluissa varsinkin vieraskentällä sisäpeli ailahteli ajoittain reilustikin, jonka myötä synkkä tappioputki tuntui saavan loppumattoman pituutensa.

Jokerina pelaava Kimmo Lukkari on vastannut liki pitäen täysin kotiutusvastuusta. 1+34 on saldo, johon nousijajoukkueen ainut lyöjäjokeri voi olla tyytyväinen. Parannettavaakin löytyy, joskin myös Lukkarin vire on ollut nousujohteinen. Ruudin on oltava kuivaa myös syyskaudella, sillä pelinjohtaja Perttu Westersund luottaa joukkoineen nykyiseen pesäpalloiluun hieman harvinaisempaan yhden selkeän lyöjäjokerin sapluunaan. 

Samu Vainikainen ollut toimituksemme mielestä SiiPen ehdoton ykköspelaaja kauden avauspuoliskolla.
Kuva: Siilinjärven Pesis

Kuten ennakossamme Westersund totesi, Superpesiksessä kahden kärjen pyörittäminen on paljon vaikeampaa. Toteamus oli jopa romanttinen, sillä SiiPe pelaa käytännössä katsoen täysin yhden kärjen varassa. Mikäli lyöntivuoro jää edeltäneeltä vuorolta kärjen taakse, koppia nostetaan surutta numerosta kuusi lähtien ja näin ollen kakkoskärki jää usein täysin vaille vastuuta. Tässä yksi kehityksen paikka, jos ykköskärjen peli yskii ja kakkoskärki on pureskellut tuppia koko kesän, on syksyllä isojen ongelmien paikka. Toistaiseksi tästä ei ole muodostunut ongelmaa kiitos mainion vaihtopelaamisen ja kärjen takana pelanneen Antti Rinnevuoren jopa yllättävän hyvien esitysten. Omat kehunsa ansaitsevat myös jokeriosaston etenijät, jotka ovat pystyneet antamaan riittävän kattauksen kärjen takana.

Jopa pudotuspeleihin? 

Kuten mainitsimme, marginaalit vuoden 2019 Superpesiksessä ovat erittäin pienet. SiiPe on kirjoitusta julkaistaessa sijalla 12., mutta seitsemäntenä tällä hetkellä oleva Raahe on vain neljän pisteen päässä. Voiton merkitys on siis järisyttävän suuri, eikä kesäkuun kaltaisiin tappioputkiin ole varaa.

Juoksuja on tultava laajemmalta osastolta ja kakkoskärkeä saatava rohkeammin mukaan peliin. Lukkarin lyömien pinnojen taustalla seuraavaksi paras pelaaja lyöntitilastossa on usein nelosena pelaava Mikko Hakomäki, joka on lyönyt vain kahdeksan(!) juoksua. Tulitukea tarvitaan, tai pudotuspelit ja pahimmassa sarjapaikan säilyttäminen jää haaveeksi.

SiiPe pystyi alkukesästä jopa yllättämään vastustajiaan, nyt metkut ovat nähdyt ja kikkapussista pitää löytyä myös uusia kepposia. Tässä kohtaa pelinjohdolla Westersundin johdolla on pohdinnan ja samalla näytön paikka. Täysin yhden kärjen varassa pelaaminen ei tätä tehtävää ainakaan helpota. Tulevalle sesongille seurajohto saa miettiä tarkasti, haluaako se luottaa edelleen selkeän yhden kärjen taktiikkaan, vai haetaanko Lukkarille taustatukea ja sitä kautta nykyaikaisempaa sisäpelaamista. Nyt nähtyjen kaltaisilla juoksumäärillä ei loputtomiin asti valtakunnan korkeimmalla tasolla juhlita.

Ennen kauden alkua arvioimamme sija 12. on edelleen paikkaansa pitävä. Pudotuspeleihin matka lienee vielä liian pitkä, joskaan ei mahdoton. Suoritustaso ei riitä vielä illasta toiseen, mutta alueen pesäpalloylpeys jatkaa Superissa myös kaudella 2020.

Teksti: Pauli Savenius