Ennakko: KuPS rynnii väkisin seuraavalle kierrokselle

Kysyimme Instagramin kautta seuraajiltamme, kumpi joukkueista jatkaa tietään Eurooppa Liigan karsinnoissa seuraavalle kierrokselle. Vastaus oli yksimielinen: peräti 98% äänestäjistä liputti KuPS:n jatkopaikan puolesta. MUALI! -toimitus on tästä asiasta samaa mieltä, joskin sudenkuoppiakin on olemassa. Itäinen vastustaja Vitebsk nimittäin on laadukas joukkue, jonka peli on tuloksellisesti yskinyt viime aikoina. Käymmekin nyt läpi mahdolliset skenaariot otteluparin suhteen.

Honka - KuPS: taktisesti ehein esitys kuluvalla sesongilla

Kovin usein kuulee toivottavan, että ennen isoja otteluita kansainvälisillä kentillä olisi äärimmäisen tärkeää saada ehjä ottelu alle. Viikonlopun Honka-ottelu oli täsmälleen tällainen. Podcastissa jopa pelkäsimme hieman sitä, kuinka KuPS-muoto pysyy kasassa Lahti-ottelun vähintään epäortodoksisen prässipelaamisen myötä, mutta huoli osoittautui aiheettomaksi. Puolustavan pelitavan valinnut päävalmentaja Jani Honkavaara joukkoineen sai pidettyä linjan riittävän ylhäällä ja näin ollen tiiveys säilyi esimerkillisesti läpi koko 90 minuuttisen ajan. Keskikentän kolmikko pelasi puolustussuuntaan keskustan sumputtaen ja näin ollen Honka joutui ahtaalle ja pakotti pelaamistaan laidoille. Ottelu ei välttämättä viihdearvoltaan kaunis, mutta taktisesti KuPS onnistui kerrassaan täydellisesti.

Tiivis muoto ja riittävän ylhäällä pelannut linja tarkoittivat suomeksi sanottuna sitä, että pallonriiston hetkellä KuPS oli aiempaa paremmin valmis hyökkäämään joukkueena. Pelin kuva muuttunee torstaille, mutta samoja asioita vaaditaan yhä. Palloseuran täytyy pystyä pelaamaan yhtenäisenä molempiin suuntiin, muuten lähes hullunrohkeasti pystyyn pelaava Vitebsk syö kuopiolaiset elävältä jo avausottelussa.

Erikoistilanteet ovat olleet Palloseuran täsmäase jo useassa ottelussa tällä kaudella. Näiden merkitys korostuu "maalin peleissä" kansainvälisissä otteluissa ja tässä isännillä on tänään iskun paikka. Vitebsk ei ole välttämättä maailman isoin ja fyysisin joukkue, joten kulmapotkut ja rajaheitot voivat hyvinkin olla KuPS:n avain voittoon.

Vitebsk - Brest

Jos suljen silmäni ja käyn mielessäni läpi ajatusta itä-eurooppalaisesta joukkueesta, oli Valko-Venäjän liigassa kärjessä oleva Brest juuri tämän kaltainen. Isokokoinen ja fyysinen vierailija pystyi tuottamaan ongelmia isännille voittamalla tärkeät kaksinkamppailut poikkeuksetta etenkin ottelun avausjaksolla. Todella alas valunut Vitebsk-puolustus näytti ensimmäiset heikkoutensa heti alussa, kun kahdella selkeällä neljän linjalla puolustaneen viime kauden cup-finaalistin linjojen väliin saatiin pelattua luvattoman paljon palloja.

Kuten Honkavaara illan ottelua edeltävässä lehdistössä kertoi, Vitebsk on muuntautumiskykyinen joukkue joka pystyy pitämään palloa. Ottaen huomioon viime aikaiset esitykset sekä tuloskunnon pidän yllätyksenä sitä, jos vieraat lähtevät ottamaan yltiöpäisesti pelillistä hallintaa. Tämän myötä uskonkin edeltävän Brest-ottelun olleen toisinto torstai-illan jännitysnäytelmästä. KuPS puskee ja Vitebsk pyrkii iskemään vastaan.

Jos kankeahkolta näyttänyt puolustaminen "blokissa" oli jonkinlainen heikkous, vahvuudeksi illan vierailla voidaan laskea toiminta pallonmenetyksen jälkeen. Peliväline pyrittiin riistämään takaisin yläkerran nelikon voimin jopa uhkarohkeasti, joka toisaalta avasi tiloja keskustaan. Samainen rohkeus korostui myös voitetuissa palloissa hieman alempana. Sergei Yasinskyn luotsaama miehistö survoi palloa liki poikkeuksetta suoraan pystyyn niin maata pitkin, kuin ilmassa pelaten. Tätä kautta sinipaitaiset pyrkivät voittamaan palloja ja saamaan luotua ylivoimia epäorganisoitua puolustusta vastaan. Näistä sarjakymppi onnistuikin luomaan muutaman vaarallisen tilanteen, mutta viimeisten ratkaisujen ontuessa maalitili jäi, kuten niin useasti tällä kaudella aiemminkin, avaamatta.

Yhtenäisyys ja kärsivällisyys avausottelun kulmakivinä

Kuten edellä mainittiin, KuPS:n täytyy olla illan ottelussa järkeviä ja tasapainoisia. Mikäli Vitebsk luopuu hallinnasta epäilyjen mukaisesti, on keltamustilla iso "mahdollisuus" tuhota pelinsä jo aiemmin tältä kaudelta tuttuun perisyntiin: päämäärättömään hyökkäyskolmanneksen pelaamiseen ja väkisin puskemiseen. Vierasmaalin merkitys kansainvälisissä otteluissa on valtava, joten HJK-vieraspelin kaltaiseen säntäilyyn ja pakottamiseen ei ole varaa. Mikäli Helsingin ottelun tapaan keskikenttä ja hyökkäys ajautuu seisomaan paikallaan puolustuslinjassa, on luvassa ikävä ilta. Naapuri nimittäin on pelin kääntämisessä erittäin hyvä.

Toivomme hyökkäyspelaamiseen ennen kaikkea porrastamista, joka Töölön ottelussa uupui jälleen täysin. Luvassa saattaa olla pitkiäkin pallonhallinnan jaksoja, joten pelillinen valmius ja kärsivällisyys yksinkertaisesti täytyy olla paremmalla tasolla. Mahdollisten menetysten tulee olla hallittuja, sillä pystyyn palloa survova, vikkelät hyökkäyspään pelaajat omaava Vitebsk ei tarvitse kummoisia tiloja arvokkaan vierasmaalin tekemiseen.

Podcastissa toivovamme viimeisen kolmanneksen monipuolisuus on siis avainasemassa. Brest pystyi luomaan hallitusti ylivoimia "taskuihin" ja viimeisen linjan eteen. Tämä osa-alue on tökkinyt ajoittain pahasti Palloseuran pelaamisessa, joten nyt jos koskaan on aika osoittaa nämä puheet turhiksi.

Vaikka avausosan pelillinen ennustaminen onkin hieman kinkkistä, uskomme KuPS:n pysyvän riittävän kompaktina molempiin suuntiin ja pystyvän puolustamaan sekä hyökkäämään laadukkaasti joukkueena. Vitebsk on haavoittuvainen yltiöpäisen hyökkäämisensä johdosta ja KuPS saa myös vastaiskun mahdollisuuksia, joka on ehdoton isäntien vahvuus. Erinomaisella tasolla toiminut erikoistilanne pelaaminen, sekä toivon mukaan paria pykälää vahvempi pitkien hyökkäysten päättäminen johtavat siihen, että kansan 98-prosenttisesti toivoma tulos toteutuu.

Kuopion ottelusta mukaan lähtee hyvä tulos ja vieraisiin keltapaidat pääsevät mukavuusalueelleen, edelleenkin päiväuniin ajoittain tulevan Kööpenhaminan ottelun tavoin. KuPS raapii kotiottelusta voiton ja pitää vierasottelun tasalukemissa. KuPS jatkaa seuraavalle kierrokselle jossa vastaan asettuu Legia Varsova.

Teksti: Pauli Savenius

SiiPe - puhti riittää jopa pudotuspeleihin asti?

Pesäpallon sarjakausi on vierähtänyt kuin huomaamatta yli puolen välinsä. Itä-Länsi -viikonlopun jälkeen pelit jatkuvat tänään tiistaina, kun "Kopla" vierailee Mantulla. Niputamme kesän kynnyksellä ennakoimamme SiiPen alkukauden osiin. Superpesis on tällä kaudella todella tasainen, joten venymistä vaaditaan sesongin toisella puolikkaallakin. Positiivista on paljon, mutta uhkakuviakin löytyy.

Etukenttä odotettua tiiviimpi, lapsukset maksaneet pisteitä

Siilinjärven Pesis on yllättänyt toimituksemme ulkopelin osalta. Ennakoimamme etukentän mahdolliset kiireet ovat loistaneet poissaolollaan, eikä lukkari Teemu Kinnusen heikko heittokäsi ole tähän sen suurempia ongelmia lisännyt, päin vastoin. Pelisilmältään erinomaisen oman kasvatin heittoruletti on sekoittanut useammankin joukkueen sisäpelaamista ja tästä kruununa muutama todella tyylikäs kärpänen.

Lukkari Teemu Kinnusen toiminta lautasella on ollut kiitettävällä tasolla. Kuva: Siilinjärven Pesis

Jos jossain lajissa henkinen suorituskyky ja painetilan käsittely korostuu, on tämä laji pesäpallo. Pienenä miinuksena onkin todettava, että liian useaan otteeseen Superiin kokematon joukkue on sortunut - nousijajoukkueelle varsin tuttuun tapaan - helppoihin "häpläyksiin". Nämä ovat kestämättömiä virheitä, sillä SiiPe ei juoksuilla ilta toisensa jälkeen mässäile. Näin ollen jokaisen kolmostilanteen merkitys korostuu, eikä ns. ilmaisia ole vara antaa ensimmäistäkään. Kehitystä tämän, kuin muunkin ulkopelin osalta on ollut havaittavissa, joka on vain ja ainoastaan positiivinen asia syksyn pelien nostaessa pelaamisen vaatimustasoa ja pisteiden arvoa.

Ulkopelissä on tunnistettu varsin mukavasti vastustajan pelaamista suhteutettuna omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin. Etukentän sumputtamisen sekä "syvällä" pelaamisen tasapaino on ollut kelvollisella tasolla ja polttolinja on pystynyt lukemaan peliä riittävän hyvin. Rohkeita ulkopelillisiä ratkaisuja tarvitaan jatkossakin, sillä mahdollinen "yllätyskortti" on nyt alkukauden osalta käytetty.

Yhtä kaikki, siilinjärveläiset ovat osoittaneet parhaillaan pystyvänsä kaatamaan sarjan kärkijoukkueita, josta osoituksena esimerkiksi hallitsevan mestarin, Joensuun Mailan, kaataminen Mantulla. Silmäämme miellytti erityisesti myös "kuuden pisteen ottelun" esitys Alajärvellä, jossa SiiPe oli tyly vieras. Tärkeät kolme pistettä lähtivät tuolloin Pohjois-Savoon väkevän ulkopeliesityksen jälkeen, eikä voittajasta ollut mitään epäselvyyttä. Tämän kaltaisilla esityksillä Superpesistä pelataan pomminvarmasti alueellamme myös kesänä 2020.

Vainikaiset ja Lukkari sisäpelin valopilkkuina 

Huolimatta siitä, että SiiPe on lyönyt vähiten juoksuja, on sen sisäpeli parhaillaan ollut silmiä hivelevää. Tästä hyvänä osoituksena myös Simo Vainikaisen saama kutsu pesäpallon "All-stars -tapahtumaan" Itä-Länteen. MUALI!-toimituksen silmään vieläkin parempiin esityksiin on pystynyt veljesparin toinen puolikas, joukkueen kapteeni Samu Vainikainen. Elintärkeällä paikalla pelaava Vainikainen on sekoittanut lyöntivalikoimallaan etukenttiä mielin määrin ja kääntönäpit ovat tipahdelleet mukavasti ruutuun. Emme yllättyisi, mikäli miestä vietäisiin kärkiseuroihin päättyvän kauden jälkeen. Kesäkuun otteluissa varsinkin vieraskentällä sisäpeli ailahteli ajoittain reilustikin, jonka myötä synkkä tappioputki tuntui saavan loppumattoman pituutensa.

Jokerina pelaava Kimmo Lukkari on vastannut liki pitäen täysin kotiutusvastuusta. 1+34 on saldo, johon nousijajoukkueen ainut lyöjäjokeri voi olla tyytyväinen. Parannettavaakin löytyy, joskin myös Lukkarin vire on ollut nousujohteinen. Ruudin on oltava kuivaa myös syyskaudella, sillä pelinjohtaja Perttu Westersund luottaa joukkoineen nykyiseen pesäpalloiluun hieman harvinaisempaan yhden selkeän lyöjäjokerin sapluunaan. 

Samu Vainikainen ollut toimituksemme mielestä SiiPen ehdoton ykköspelaaja kauden avauspuoliskolla.
Kuva: Siilinjärven Pesis

Kuten ennakossamme Westersund totesi, Superpesiksessä kahden kärjen pyörittäminen on paljon vaikeampaa. Toteamus oli jopa romanttinen, sillä SiiPe pelaa käytännössä katsoen täysin yhden kärjen varassa. Mikäli lyöntivuoro jää edeltäneeltä vuorolta kärjen taakse, koppia nostetaan surutta numerosta kuusi lähtien ja näin ollen kakkoskärki jää usein täysin vaille vastuuta. Tässä yksi kehityksen paikka, jos ykköskärjen peli yskii ja kakkoskärki on pureskellut tuppia koko kesän, on syksyllä isojen ongelmien paikka. Toistaiseksi tästä ei ole muodostunut ongelmaa kiitos mainion vaihtopelaamisen ja kärjen takana pelanneen Antti Rinnevuoren jopa yllättävän hyvien esitysten. Omat kehunsa ansaitsevat myös jokeriosaston etenijät, jotka ovat pystyneet antamaan riittävän kattauksen kärjen takana.

Jopa pudotuspeleihin? 

Kuten mainitsimme, marginaalit vuoden 2019 Superpesiksessä ovat erittäin pienet. SiiPe on kirjoitusta julkaistaessa sijalla 12., mutta seitsemäntenä tällä hetkellä oleva Raahe on vain neljän pisteen päässä. Voiton merkitys on siis järisyttävän suuri, eikä kesäkuun kaltaisiin tappioputkiin ole varaa.

Juoksuja on tultava laajemmalta osastolta ja kakkoskärkeä saatava rohkeammin mukaan peliin. Lukkarin lyömien pinnojen taustalla seuraavaksi paras pelaaja lyöntitilastossa on usein nelosena pelaava Mikko Hakomäki, joka on lyönyt vain kahdeksan(!) juoksua. Tulitukea tarvitaan, tai pudotuspelit ja pahimmassa sarjapaikan säilyttäminen jää haaveeksi.

SiiPe pystyi alkukesästä jopa yllättämään vastustajiaan, nyt metkut ovat nähdyt ja kikkapussista pitää löytyä myös uusia kepposia. Tässä kohtaa pelinjohdolla Westersundin johdolla on pohdinnan ja samalla näytön paikka. Täysin yhden kärjen varassa pelaaminen ei tätä tehtävää ainakaan helpota. Tulevalle sesongille seurajohto saa miettiä tarkasti, haluaako se luottaa edelleen selkeän yhden kärjen taktiikkaan, vai haetaanko Lukkarille taustatukea ja sitä kautta nykyaikaisempaa sisäpelaamista. Nyt nähtyjen kaltaisilla juoksumäärillä ei loputtomiin asti valtakunnan korkeimmalla tasolla juhlita.

Ennen kauden alkua arvioimamme sija 12. on edelleen paikkaansa pitävä. Pudotuspeleihin matka lienee vielä liian pitkä, joskaan ei mahdoton. Suoritustaso ei riitä vielä illasta toiseen, mutta alueen pesäpalloylpeys jatkaa Superissa myös kaudella 2020.

Teksti: Pauli Savenius