Kuopion naisjalkapalloilun kausi 2018 oli vaihderikas. Ensin Pallokissat tippui suureksi pettymykseksi sarjaporrasta alemmaksi, jonka jälkeen viime vuosien piirin nais- ja tyttöfutiksen lippulaivana toimineen "kissojen" edustustoiminta siirtyi miesten sarjoissa perinteikkään Kuopion Palloseuran alle.
Kaiken hyvän lisäksi kuopiolaiset lunastivat PK-35 Vantaalta jääneen sarjapaikan Naisten Liigasta vain pari kuukautta ennen sarjan alkua. Lähtökohdat kauteen voisivat olla paremmatkin, mutta ongelmia löytyy myös pintaa syvemmältä. Paikallinen ja alueellinen jalkapallo on lasketellut jyrkkää alamäkeä jo tovin. MUALI!-toimitus tavoitti KuPS:n päävalmentajan Ollipekka Ojalan kommentoimaan vallitsevaa tilannetta.
Kovissa liemissä keitetty Ojala
Uuden päävalmentajan nimitys oli tehty jo tovi yhdistymistä aiemmin. Vuodenvaihteessa vetovastuun Pallokissoissa otti vahvaa nousua valmentajamarkkinoilla Ilveksen organisaatiossa tehnyt Ojala, jonka nimitys saattoi olla joidenkin mielestä kenties hieman yllättävä uuden tulemisen nokkamieheksi. KuPS-kasvatuksen saaneen, vaatimustasoa kovana ylläpitävän Ojalan nimitys oli kuitenkin raikas ja looginen. Vastikään perheenlisäystä saanut "Opo" itse on paluusta innoissaan.
- Oli huippua palata takaisin kotiin ja asettua perheen kanssa tänne. Kaudelle
2019 olimme jo sopineet naisten(Ilveksen) valmennuksesta, mutta sitten perhe-elämään tuli tieto uudesta jäsenestä ja halusimme muuttaa takaisin Kuopioon. Asiat eteni nopeasti ja joulukuussa 2018 aloitin KuPS:n naisten päävalmentajana sekä Kufun miesten päävalmentajana.
Pelaajana KuPS Akatemiassa ja Kingsissä esiintynyt Ojala marinoitui Tampereella useassakin tehtävässä aina junioreista Ilveksen naisten edustusjoukkueeseen saakka. Ilveksessä vietettyjen vuosi tähtihetki koitti kauden 2017 syksyllä, kun hänen luotsaama B-poikien joukkue ylsi aina hopealle saakka. Kovalla työtahdilla oli kuitenkin kova hinta, loppuunpalaminen.
- Aloitin päätoimisena valmentajana Ilveksen B-pojissa kaudella 2017, lisäksi työnkuvaani kuului tyttöjen talenttivalmennus. Tämän jälkeen kesän 2018 toimin erilaisten kyky-treenien vetäjänä F-pojista B-tyttöihin, sekä valmentajakouluttajana. Syksyllä 2018 otin naisten edustusjoukkueen päävalmentajan tehtävät kun silloinen päävalmentaja erotettiin.
- Vuoden 2017 keväällä tuli ensimmäinen uupuminen, jonka jälkeen kaudelle 2018 halusin selkeämmän työnkuvan. Minusta tuli täysipäiväinen tyttöjen talenttivalmentaja. Ei ehkä ollut lopulta toimenkuvana juuri sellainen mikä tuohon vaiheiseen olisi parhaiten sopinut. Keväällä 2018 uupumus iski sitten toistamiseen, Ojala valottaa.
Jos tehtävät olivat vaativia Tampereella, ei työnkuva maallikon silmään vaikuta ainakaan helpommalta. Kahden eri joukkueen päävalmentajuus on haastava työmaa kenelle tahansa, mutta Ojala kokee karaistuneensa vaikeuksien myötä ja olevansa valmis. Ajastaan Tampereella hän on kiitollinen, vaikka sopimuksien kanssa oltiinkin ajautua erimielisyyksiin.
- Olen todella tyytyväinen nyt, että minulle tuolla reissulla vaikeuksia tuli eteen. Nuo tapahtumat asettivat aika hyvin oman elämänhallinnan asiat puntariin ja koen, että todella paljon valmiimpana ihmisenä sieltä palasin takaisin. Tuo kokonaisuuden hallinta ja sen kontrollointi oli varmasti se kaikkein tärkein asia, mitä tuolta otin mukaan. Vaikka lopulta lähtö oli vähän riitaisa seuran kanssa, niin monta tärkeää ihmistä tuolta jäi omaan elämään niin ammatillisestikin kuin siviilissäkin.
Kuinka takaisin valtakunnan kärkeen?
Kuopiolainen naisten jalkapallo on nähnyt "ikäisekseen" varsin paljon. Toiminnan voidaan sanoa lähteneen virallisesti liikkeelle vuonna 1987, kun Kuopion Mimmifutis perustettiin. KMF nousi aina liigatasolle saakka, ja tyttöjen puolella B-juniorit pääsivät maistamaan mitalin makua kaudella 2007 saavuttaen hopeaa.
Nousu jatkui tasaisena vuosikymmenen vaihteen yli ja maajoukkueissa vilisi kuopiolaisia ja lähialueen naispelaajia. Nyt meno on kuitenkin muuttunut radikaalisti, josta tylyimpänä esimerkkinä Pallokissojen putoaminen pääsarjasta viime kauden päätteeksi. Jossain on menty pahasti vikaan, sillä valtakunnan kärkiseurasta on tullut selviytyjä ja sarjapaikoista taistelija. Aiemmin maajoukkue-edustukset laskettiin kymmenissä, nyt yhden käden sormilla. Ojala jakaa näkemyksen.
- Kun toimimme yhdessä Pasi Tuutin kanssa Pallokissoissa vuonna 2013 – minä B-tyttöjen päävalmentajana ja Pasi naisten liigajoukkueen päävalmentajana - oli meillä yhteensä 12-14 tyttöjen maajoukkuepelaajaa. Lisäksi lähialueilta löytyi 4-5 maajoukkuepelaaja lisää. Tuolla kaudella Pallokissojen B-tytöt voittivat SM-kultaa. Lisäksi Siilinjärven ja Iisalmen yhdistelmäjoukkue, sekä Varkauden ja Mikkelin vastaava olivat kuuden joukossa. Voi siis todeta että on hieman hiljaisempaa on ollut.
Tietyt ongelmat ovat nähtävillä jo junioreiden harjoituksia seuratessa lapsista teini-ikäisiin. Asioita ei välttämättä tehdä oikein, eikä riittävällä vaatimustasolla. Vuonna 1986 syntynyt Ojala ei näe edustusjoukkueen ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös junioripuolen siirtymisen KuPS:n alle hidastavan kehittymistä.
- Syyt tason laskemiselle ovat varmasti ihan pohdinnan arvoinen paikka. Lyhyesti vastattuna itse näen vaatimustason tippumisen suurimpana syynä. Etelä-Suomen seurat ovat totta kai menneet samassa ajassa hurjasti eteenpäin, mutta kyllä jotain täällä tarvitsee tehdä. En näe Pallokissojen mahdollisen siirtymisen KuPS:n alle ainakaan heikentävän mahdollisuuksia saada tuota etumatkaa kiinni.
Sarjapaikka ykkösprioriteetti
Kuten aiemmin mainittiin, Palloseuran naisten lähtökohta ei välttämättä ole se ihanteellisin. Joukkuetta jouduttiin kasaamaan liigatasolle varsin myöhään, eikä kotimaisia kärkipelaajia ollut juuri saatavilla. Siispä katseet käännettiinkin ulkomaille ja tällä kertaa Etelä-Amerikan suuntaan. Kolumbialaisen Atletico Huilan riveistä Kuopioon siirtyivät Costa Rican maajoukkueen maalivahti Daniela Solera, sekä venezuelalainen toppari Alexandra Canaguacan.
- Helmikuussa tosiaan selvisi, että saimme paikan Naisten Liigaan. Suomalaisia laatupelaajia ei ihan hirveästi ollut enää vapaana, joten katseet piti kääntää ulkomaille. Tämä on meille kaikille melko uutta ja varmasti myös tässä prosessissa tulemme kehittymään tulevaisuudessa. On erittäin tärkeää, että pelaajan persoona sopii Kuopioon ja KuPS:aan. Tietylle pelipaikoille tarvitsimme nopeasti kiinnityksiä ja saatavilla olevista pelaajista valitsimme kaksi pelaajaa kaukaa Suomesta. Ei ehkä se kaikesta turvallisin ratkaisu, mutta toisaalta halusimme jotain täysin uutta Kuopioon.
- Maalivahti Daniela Solera ja toppari Alexandra Ganacuagan saapuivat helmikuun lopussa. Molemmilla heillä oli kovat näytöt eteläamerikkalaisesta futiksesta. Heidän pitää auttaa meidän joukkuetta olemaan laadukkaampi, siksi he täällä ovat. Heiltä odotetaan tiettyjä asioita ja tällä hetkellä he alkavat pikkuhiljaa näitä asioita lunastaa.
Liigapaikan lisäksi PK-35 Vantaan kabinettien kautta sinetöity putoaminen toi myös iloa toisessa muodossa kuopiolaisille. Jo JyPK-paidassa toimitustamme röyhkeydellään ja viimeistelykyvyillään ihastuttanut makedonialaiskärki Gentjana Rochi vapautui keltapaitojen käyttöön. Rochi on osoittanut olevansa tehokas pelaaja, mutta valmennus tiedostaa potentiaalin vielä parempiin esityksiin.
- Jo aikaisessa vaiheessa seurasimme Rochin tilannetta ja sitä miten hänen asiat etenee PK-35 Vantaan kanssa. Heti kauden alun jälkeen saimme sitten hänet ja Marina Kiskosen mukaan.
- Minulle sanottiin monesti, ettei häntä(Rochia) kannata ottaa koska hän on todella laiska pelaaja. Ensitapaamisessamme sanoin hänelle, että mikäli haluat meillä pelata niin fysiikka on laitettava kuntoon. Hän osti ajatuksen heti ja sen eteen olemme nyt koko ajan tekemässä töitä. Täysin erilaisen harjoitteluun ja kuormitukseen tottuminen vie oman aikansa, mutta uskon hänen olevan muutaman kuukauden päästä paljon monipuolisempi pelaaja kuin tänne saapuessaan. Saamme häneltä tulevaisuudessa varmasti paljon hyötyä muutenkin kuin maalien muodossa. Hän tärkeä pelaaja myös kopissa ja koko seurayhteisössä.
Ulkomaalaisten pelaajien lisäksi Ojala odottaa myös seuran omilta kasvateilta kovia suorituksia. Aiemmin parjatun - hiipuneen juniorituotannon - tuotoksiakin nähtäneen kentällä terveystilanteen salliessa ja parantuessa. Etenkin toistasataa peliä liigassa pelanneen Anni-Maija Kauppilan varaan hän laskee paljon.
- Kauppila on meille tärkeä pelaaja. Hän pystyy pelaamaan hyvällä tasolla kaikissa
keskikentän ja hyökkäyksen rooleissa. Tällä hetkellä hyvänä pallollisena pelaajana hän pelaa hieman alempana kuin normaalisti. Haluamme tuolla tavoin parantaa meidän oman pallollisen pelaamisen laatua pelin rakennusvaiheessa.
- Aino Kröger on toipunut nilkkaleikkauksestaan ja tulee ottamaan isoa roolia Rochin
kanssa meidän murtautumisessa. On Kauppilan tavoin monipuolinen ja taitava pelaaja, joka ymmärtää peliä tosi hyvin. Lisäksi odotan Anni Hartikaisen(15) mukaan saamista loukkaantumisen jäljiltä liigan peleihin, hän on 1v1-tilanteissa poikkeuksellisen hyvä pelaaja joka tuo meille hyökkäyspelaamiseen uuden variaation. Myös Roosa Ärväs on kiva saada mukaan
kesäkuussa, hänen potkutekniikkansa tuo meille tosi paljon lisää vaihtoehtoja.
Tulos mitataan vasta tulevaisuudessa
Ojalan puheiden mukaan KuPS tavoittelee ensisijaisesti sarjapaikan säilyttämistä alkaneella kaudella. Haasteita uusissa kuvioissa varmasti riittää niin kentän ulko-, kuin sisäpuolella, mutta Rochin johtama hyökkäys luonee riittävät paikat tämän tavoitteen täyttämiseksi. Viime kaudella mielikuvituksetonta ja suunnitelmatonta räiskimistä esittäneet kuopiolaistet ovat saaneet pelaamiseensa tiiveyttä ja variaatioita. Päävalmentajan tuntemukset alkukaudesta(kaksi voittoa, yksi tasapeli, neljä tappiota) ovat kaksijakoiset, joskin hänen ja koko seuran tavoitteet ovat tulevaisuudessa.
- Kun katson taaksepäin siihen pisteeseen josta lähdimme liikkeelle, olen tuloksellisesti tyytyväinen. Muutama esitys on jäänyt harmittamaan peliesityksiin nähden. On selvää, että voimme voittaa kenet tahansa tässä sarjassa, mutta ailahtelun myötä myös hävitä kenelle tahansa. Esitykset heittelevät, mutta olemme jo osoittaneet vahvuutemme kotona, sama pitää saada näkymään myös vieraissa.
- Edustusjoukkueen osalta henkilökohtaisesti haluan voittaa Liigan ja haluan, että KuPS pelaa Mestareiden Liigassa. Junioreissa yhdistymisen suhteen neuvottelut on käynnissä ja toivottavasti asiat etenee. Itse näen, että tuo yhdistyminen on oikea tapa viedä koko Itä-Suomen alueen tyttö-ja naisfutista eteenpäin.
Selvää on, että Pallokissojen ja Palloseuran yhdistymisen tulos mitataan vasta muutaman vuoden kuluttua. Töiden on kuitenkin alettava välittömästi. Pelottavan nopeasti tuhoutunut asema valtakunnan kärjessä on kaukana, mutta saavutettavissa. Työn sarkaa riittää, mutta niin seura kuin valmennuskin vaikuttavat motivoituneilta. Molemmat ovat omat vaikeat hetkensä nähneet, mutta niistä selvinneet. Nyt on auringon vuoro paistaa kuopiolaiselle naisjalkapalloilulle.
Teksti: Pauli Savenius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti